18. helmikuuta 2015

Kaivopuiston pureva pakkanen


Oltiin pari päivää sitten koko konkkaronkan kanssa Kaivopuistossa kiertelemässä kaakaokupit kädessä. Rannassa oli yllättävän kylmä tuuli ja tuntui, että naama jäätyy ihan pystyyn. Muuten seutu oli kaunis ja oli mukava ihastella aurinkoista pakkaspäivää vielä valoisan aikaan. Nyt on tosin aurinkoisia päiviä ollut enemmänkin, mikä on aina tervetullutta.



Meren läheisyys on kyllä huippuasia näin Etelä-Suomessa. Ei sitä oikeasti aina ihan tajuakaan kuinka onnekas on, että saa asua niin lähellä merta. Kääntöpuolena siinä on kuitenkin merituulen raadollisuus, joka muuttaa pikkupakkasen purevaksi, jäätäväksi ilmaksi. Ihan kuin meri yrittäisi näyttää jotenkin omia voimiaan uhittelemalla sen kaiken kylmyyden kanssa! Jos meille joskus tulee mökki veden ääreltä niin valitsisin meren sijaan järven. Järvi on jotenkin rauhallisempi versio ja turvallisemman oloinen.


Viimaisen meren sijaan on pakkasilmojen ulkoiluun asteen verran sopivampi lähiseudun metsät, joissa on kaunista sielläkin, mutta ei ihan niin kylmä.  Siellä voi ihailla lumisia puita ja katsella kivoja maisemia, mutta tietysti parasta on jos pääsee molempiin! Täällä Espoossa se on mahdollista vaikkakin onhan tuossa hieman matkaa molempiin. Voin kuitenkin tarvittaessa kävellä sekä metsään että meren äärelle. 

Välillä (usein) huomaan höpöttäväni paljon ulkoilusta. Se on totta, että tykkään siitä kovasti. On kuitenkin myös monia päiviä, jolloin en yhtään jaksaisi lähteä koirien kanssa kävelylle. Saattaa väsyttää, olla kylmä tai muuten vaan fokus on jossain muualla. Varsinkin niinä päivinä otan usein yhteyttä naapurissa asuviin koirallisiin kavereihin ja kutsun heidät mukaan kävelylle. Yhdessä kävely on paljon hauskempaa ja tunti hurahtaa vauhdilla. Toisinaan taas saatan todeta, ettei tämä päivä ole minua varten ja hyväksyn lyhemmät lenkit. Ei aina tarvitse jaksaa kävellä kuuhun ja takas. :)


Viime postauksen yhteydessä esitettiin toivetta koirakuvista, niin tässä tulee nyt ainakin muutama. Koirapojat olivat aika yli-innoissaan meidän seikkailusta Kaivopuistoon ja se purkautui sitten kaikenmaailman haukkumisella ja riuhtomisella.  Usein menetän hermoni siinä vaiheessa, mutta nykyään pyrin enemmän ja enemmän etsimään syitä huonolle käytökselle ja sitä kautta järkeistämään koirien omia jekkuja.

Koirien kohdalla energiapiikki on esimerkiksi usein juuri iltapäivisin varsinkin jos ne ovat olleet yksin kotona työpäivän ajan. On luonnollista, että ne purkavat energiaa riehumalla heti päästessään ulos, jos sitä energiaa ei saada ensin purettua muuta kautta. Siksi onkin hyvä vaatia koirilta ennen lenkkiä jotain, esimerkiksi istumista, katsetta tai tassua, jotta löytyy kontakti ihmisen ja koiran välille. Lenkistä tulee paljon helpompi pienen kontaktihetken jälkeen.


Näistä kuvista tuli kyllä yksiä talven lempparikuvia taas, hyvä muisto kivasta iltapäivästä poikien kanssa! :) Toivottavasti kuvat tuottivat iloa muidenkin iltapäivään!

8 kommenttia:

  1. Mä en kestä kuinka söpöjä koiria!! Mikä rotu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi kiitti, onhan ne omastakin mielestä aika lutusia! :) Vaikka myös rasittavia välillä. Rotu on saksanpystykorva ja tarkennettuna kermanvärinen Rocky on kleinspitz ja ruskea Fasu on mittelspitz. Tosi energinen ja haukkuherkkä rotu, joka on varsinainen seurakoira kyllä ja aina kaikessa mukana.

      Poista
  2. Kivoja kuvia teistä! Ja myös toi vika vaalenpunaisine horisontteineen on vangitseva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho luulin jo vastanneeni tähän aiemmin! Mutta kiva että tykkäät, tämmöisiä maisemia kelpaa kuvailla :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. :) Ehkäpä meidän pitäisi joskus yhdistää karvakasamme ja katsoa josko ne suostuisivat leikkimään keskenään!

      Poista
  4. Upeita kuvia! Ja vitsi miten söpöjä nuo koiruliinit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pojat osaa olla söpöjä sekä riiviöitä ;) Ne on aika innostuvaa sorttia.

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)