16. tammikuuta 2015

Asuntoajatuksia ja luopumisen tuskaa


Voiko aamulla olla sinistä hetkeä? Joensuussa näköjään ainakin voi. Aamu valkeni kauniin lumisena, vilpoisana ja rauhallisena. Saatoin Miikan koululle koirien kanssa ja palattiin takaisin kotiin pienen kiepin kautta. Aamureippailu sai kyllä mahan kurnimaan ja söinkin juuri äsken ruispuuroa pitkästä aikaa. Onpa kiva olla Joensuussa! :)


Tämä paikka on jotenkin niin kivan lungi, että välillä tekisi ihan mieli muuttaa tänne. Okei, onhan tämä kuitenkin aika pieni kaupunki loppujen lopuksi ja pidemmän päälle voisi tympiä, mutta elämä olisi varmaan aika leppoista. Kun ei tarjota niin paljon aktiviteettia vapaa-ajalle, tulisi oltua enemmän varmaan läheisten kanssa. Tai no, omassa tapauksessa olisin sitten lähinnä poikaystävän kanssa. Ehkä sekään ei ole ihan hyvä idea ;) 

Kuitenkin viihdyn täällä todella hyvin ja ihan harmittaa, että pitää sunnuntaina jo lähteä takaisin. Meillä tulee muutenkin taas kerran kuviot muuttumaan. Miikka sai hyvän työpaikan pääkaupunkiseudulta, joten maailman suurimmaksi harmikseni joudutaan luopumaan tästä asunnosta ja vaihtamaan se soluun loppuopiskelujen ajaksi. Muutama päivä kuukausien aikajänteellä ei anna aihetta yksiön pitoon vaan solu on (kuulemma, snif) parempi vaihtoehto. Yritin pitkään pyristellä vastaan, mutta kai se näin on. Tämä asunto on vaan niin suloinen ja juuri passeli lyhyemmälle oleskelulle, joten en millään haluaisi päästää irti tästä. Hyvä sijainti, kotoisantuntuinen sisustus ja sauna houkuttelevat ihan liikaa. 

Olen kyllä aina ollut huono luopumaan asioista, paikoista ja tavaroista. Jo moneen otteeseen olen kuullut olevani turvallisuushakuinen ja siihen kai liittyy se, ettei halua päästää irti hyväksi havaitusta vaikka se olisikin viisainta. Voikohan tästä tavasta oppia irti? Hassuinta on se, että tottakai olen innoissani siitä että saan asuinkumppanini taas saman katon alle pysyvästi, mutta kuitenkin koen surua tästä asunnosta luopuessa. Kuulostaa jopa omaan häiriintyneeseen korvaani hieman ristiriitaiselta. Hmm. 

Joo kai sitä pitää alkaa nyt näiden outojen pohdintojen jälkeen siirtyä päivän puuhien pariin. Ajattelin käydä läpi muutamat luennot missä en ole ollut läsnä (tänäänkin olisi 12-14, hups..) ja siirtää kalenterimerkinnät googlesta omaan paperiseen kalenteriin. Sitten voisin vähän järkkäillä asioita ja käyttää koirat ennen kuin lähden kaupungille kiertelemään tuon yhden päästessä koulusta. 

Onko teillä hyvää vinkkiä, miten voisi päästä yli asunnosta luopumisesta? Muuta kun joku mielenterveyshoito tai muu vastaava :D

5 kommenttia:

  1. Voi hitsi, ei ole antaa tähän hätään vinkkejä. Itsekin pyristelisin varmasti hanttiin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olisi helpompaa, jos tietäisin että Joensuun opiskeluvaihe jää kokonaan taakse asunnonvaihdon sijaan. Jotenkin vaan se ajatus, että tulisin tänne kaupunkiin kyläilemään, mutta eri asuntoon tuntuu oudolta. Ja juuri se, että yritän yleensä tehdä paikoista asunnon sijaan kodin tekee irtautumisesta hankalampaa.

      Poista
  2. Mulla ainakin helpotti Rauman asunnosta luopumista se, että oli tieto uudesta asunnosta jota pääs taas sisustaa omanlaiseks. Keskittyy vaan siihen uuteen kämppään ja tekee siitä uuden kodin ja voi vaikka hankkia vähän jotain pientä kivaa uuteen sisustukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta :) Meidän tapauksessa ehkä pitäisi keskittyä just siihen mitä tämä "uusi" tilanne tuo, eli että pystyy taas pitkästä aikaa elämään täysin arkeakin yhdessä. Jotenkin sitä jumahtaa vähän välillä siihen mitä menettää eikä siihen mitä saa. Sulla on kyllä tosi kiva koti!

      Poista
  3. Jep koittaa keskittyä niihin hyviin puoliin :) Kiitos paljon!

    VastaaPoista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)