17. joulukuuta 2014

Joulu meidän kodissamme ja ajatustulvaa


Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Meilläkin on virittäydytty kotona joulutunnelmiin pikkuisen ja olen laitellut tänne ympäriinsä pieniä punaisia esineitä ja asioita. Joulupukkeja löytyy muutama kappale ja jouluvaloja vähintään saman verran. Olen laittanut myös kaikille pöydille joululiinan tai jouluisen tabletin ja verhotkin sain aikaiseksi vaihtaa itse asiassa jo muutama viikko sitten. Täällä on oikein kotoisaa mielestäni ja näin on mukavaa ottaa joulua vastaan.




Meillä on tänään täällä pizzaperjantain sijaan pizzakeskiviikko ja laitoin juuri uunin lämpenemään. Tiedossa olisi kahta erilaista pizzaa seafood ja vege - meiningeillä. Ajallisista syistä ostettiin pohjat tällä kertaa valmiina vaikka yleensä Miikka pyöräyttää ne taitavasti. Itse en ole tainnut niitä kyllä ikinä tehdä.. Meillä on yleensä työnjako niin, että Miikka tekee ja levittää pohjat pellille ja minä pilkon sitten kaikki ainekset ja levitän ne pohjien päälle. Toimii hyvin ja molemmilla menee suunnilleen sama aika. :) 


Katsotaan tänään myös huvin vuoksi elokuvaa. Ollaan aika kovia leffaihmisiä kyllä kun rupeaa miettimään. Lähes viikottain tulee joku leffa katsottua. Viimeksi nähtiin Snowpearcer (2013), the Expendables (2010) ja Interstellar (2014) ja nyt tänään vuorossa on Expendablen jatko-osa 2 tai 3. Saatiin ilmainen videovuokraus Elisalta, joten riippuu vähän niiden valikoimasta sitten. Katsotaan usein jotain actionleffaa tai jotain herkkää, mutta komediat uppoavat myös hyvin. Kauhuleffoja en suostu edes katsomaan ja scifileffat ovat yleensä poissuljettuja vaikkakin juuri esimerkiksi Interstellar voidaan varmaan semmoiseksi luokitellakin. 

Elokuvien katselu on siis yksi meidän yhteisistä harrastuksistamme ja usein viikon kohokohta. Kerätään jotain hyvää telkkarin ääreen ja pistetään leffa pyörimään. Harvemmin kumpikaan katsoo mitään sarjoja telkkarista, vaan yleensä aina vaan yhdessä leffoja. Niitä on kiva sitten puida yhdessä jälkikäteen tai toisaalta ne voivat aiheuttaa myös joskus eripuraa, kuten viime leffan (Interstellar) jälkeen. Olen itse tosi hetkessä eläjä enkä tykkää miettiä maailmaa kymmenien vuosien päähän sillä se näyttää aika hurjalta suoraan sanottuna välillä. Miikka taas pistää aina "faktat tiskiin" ja järkyttää meistä tässä asiassa herkempää yksilöä. Tämän vuoksi keskustellaankin välillä siitä haluaako olla tyytyväinen aasi vai tyytymätön Sokrates. Itse valitsen välillä ensimmäisen, jotta ei ahdista liikaa. 

Miettiikö muut ikinä tulevaisuutta ja sitä mihin tämä maailma on oikeasti menossa niin ilmastollisesti kuin myös valtataistelujen puolesta?



Sopii taas tosi hyvin nämä pohdiskelut joulukuvien joukkoon :D Kuvastaa ehkä kuitenkin jotenkin omaa luonnettani, joka on tavallaan aika kaksijakoinen. Olen iloinen ja innostuva, mutta huolestun asioista myös välillä todella paljon. Sillon yritän vaan sulkea negatiiviset asiat pois ajatuksista varsinkin jos en pysty niihin vaikuttamaan. Ei ehkä kovin aikuismaista, mutta sillä tapaa pystyn paremmin pitämään päiväni positiivisina ja tuomaan iloa ehkä muidenkin elämään. 

Mihin joukkoon sinä kuulut mielestäsi: oletko Tyytyväinen Aasi vai Tyytymätön Sokrates? Vai voiko tämmöisiä jaotteluja edes tehdä?

4 kommenttia:

  1. Mäkin kuulun ehkä enemmän tähän aasiluokkaan, sillä periaatteella että usein pohdin ja pohdin, väännän ja suren. Sitten päätän, että antaa olla, en voi asialle mitään. Paha mieleni ei auta. Sitten seuraavan järkyttävän uutisen kuultuani sama toistuu. Mutta kyllä tämä elämä on mennyt niin kamalaksi, että pohdin usein, kannattaako tähän pahaan maailmaan tehdä lapsiakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Usein tuntuu siltä, että tapahtuu liikaa kaikkea, että sitä pystyisi edes käsittämään saatika sitten tekemään sille jotain. Ehkä pitää löytää se balanssi siihen, että vaikuttaa asioihin joihin pystyy ja antaa muiden olla. Tuota lapsiseikkaa on tullut itsekin joskus pohdittua tuosta näkökulmasta, mutta en kuitenkaan pystyisi antamaan ulkoisten seikkojen (perheen ulkopuolisten) vaikuttaa siihen asiaan. Itsekästä, ehkä? Eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo kuitenkaan tullessaan, voihan siellä olla jotain hyvääkin pahan ohelle/tilalle? Mutta joo, ymmärrän pointin ja se itsessään olisi ehkä validi syy olla toivomatta jälkikasvua. :/

      Poista
  2. Uskon että 50 vuoden kuluttua maailma on aika toisenlainen. toivottavasti saan nähdä millainen, mikäli asiat olisivatkin paremmin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin uskon itsekin, että elellään aika erilaisessa ympäristössä, mutta jännittää se, että minkälainen se sitten on. Mitkä asiat menee huonompaan ja toisaalta mitkä ehkä parempaan? Well see, kyllähän me sillon vielä täällä tallustetaan, eikös ;)

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)