17. lokakuuta 2014

Urheilun merkityksestä syksyllä


Syksy alkaa hiljalleen taittaa eloaan talveksi ja pimeys syvenee päivä päivältä. Osa sanoo nyt jo potevansa kaamosväsymystä, osalle se saattaa tulla hieman myöhemmin. Itse olen vielä toistaiseksi säilynyt tältä väsyneeltä olotilalta, mutta kyllähän ne aamut kirpaisee aina asteen verran enemmän mitä pimeämpi ulkona on. Paras keino pimeyden taltuttamiseen on siitä nauttimisen lisäksi urheilu.

Olen nyt taas ihmeflunssailuiden jälkeen päässyt urheilujen makuun ja voi pojat oikeasti, se on niin oma juttuni. Mistään muualta ei saa samanlaisia ilon ja energian kiksejä niin, että naama vääntyy kuin Hangon keksi vaikka tuntuu että ei pääse enää edes eteenpäin. Kuinka mahtavaa?!


Salikäynnit odottavat vielä kävijää hieman harmillisesti, mutta pian ehdin sinnekin. Se jos joku on kivaa. Nyt kuitenkin olen ehtinyt käydä Krav Magassa taas ja muistanut miten pitkälle se treenifiilis voi kantaa. Treenit alkavat tiistaisin ja torstaisin 19.30, jolloin pimeys on jo laskeutunut. No, kun pääsee kotiin päivän puuhista jossain vaiheessa, syö ja ulkoilee koirien kanssa niin sittenhän on hyvä aika vähän levähtää. Tämän jälkeen pitäisikin nousta pirteänä ylös ja lähteä treenaamaan, ei ehkä mukavin yhdistelmä?


Itselläni ainakin se vaatii kamalasti päättäväisyyttä, että onnistun siinä. Keräilen tavaroita aikaisemmin, fiilistelen etukäteen pyörämatkalla kuunneltavaa musiikkia ja mietin valmiiksi ketä treenikavereita sattuisi tänään olemaan paikalla. Muutaman kerran pohdin kotiin jäämistä väsymyksen ja "kiireen" vuoksi, mutta yleensä magamaisesti (vedän kiirettä lättyyn) reipastun ja lähden kohti määränpäätä.

Eilen oli kyllä kunnon kommelluksien lähtö. Haimme kellarista talvirenkaita, jotka piti laittaa autoon. Venähtäneen rupattelumme vuoksi emme ehtineetkään niitä sitten laittaa. Harmitti, mutta olin päättänyt mennä treeneihin, joten pidin siitä kiinni. Lähdin hieman viime tippaan kotoa huomatakseni, että pyöräni oikkuilee taas. Kuului kolinaa ja takarengas liikkui kummallisesti. Pysähtelin matkan varrella ja mietin paluuta. Halusin kuitenkin päästä perille, joten epävarmuudesta huolimatta jatkoin matkaa. Pysähdyin taas outoon kolinaan. Lopulta pääsin perille viisi minuuttia ennen treenien alkua huomatakseni, että kengät olivat unohtuneet kotiin. Argh! Laitoin muut vaatteet ja suojat päälle, otin sukat pois jalasta ja siirryin odottelemaan treenivuoroamme. Kuuntelin kuittailuja kenkien puutoksesta (mikä ei siis ole sinänsä suuri virhe, mutta ikävä tulla tallottavaksi) ja päätin olla edes itseni voittaja tänään. Alkusekoilujen jälkeen vedin treenit läpi täydellä energialla ja lähdin sieltä taas kerran hymy huulessa. Ainakin eilen kaikki päättyi lopulta taas hyvin :)


Tulipas selostettua, mutta pointtina haluaisin sanoa sen, että vaikka siihen urheiluun uppoaa ihan mukavasti aikaa niin se antaa myös niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, että se on sen arvoista. Varsinkin nyt syksyllä on äärimmäisen tärkeää jaksaa edes joinain iltoina nousta sohvalta ja käydä potkimassa väsymys pois. Suosittelen lämpimästi ja kun itseäni alkaa taas väsyttää, aion palata tämän kirjoituksen äärelle ja lähteä sen jälkeen urheilemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän viestiä käynnistäsi :)