30. lokakuuta 2014

Ajankäytöstä

Aika. Se on semmonen viheliäinen otus, joka välillä juoksee eteenpäin ja toisinaan taas jäkittää liian hiljaa lähes paikallaan. Riippuu hyvin pitkälti siitä mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Kivat jutut saa ajan lentämään siivillä ja huonot taas, noh, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Vietän nyt neljättä päivää yksin Espoon kodissamme ja jo tässä ajassa olen huomannut monia muutoksia koskien ajankäyttöäni. Suurin syy muutoksiin on toki koirien puute, mutta kyllähän se myös vaikuttaa, että asustelen ihan yksin hetkellisesti. Kaikkeen tuntuu olevan aikaa paljon enemmän! Ei tule lähdettyä koko ajan turrien kanssa kävelylle, leikittyä niiden kanssa tai laitettua pojille ruokaa kuppeihinsa. Ei myöskään tule jäätyä suusta kiinni toisen ihmisen kanssa keskellä päivää ja aamuisin on yksin paljon helpompi nousta kuin toisen tuhistessa vieressä.

Toistaiseksi olen käyttänyt tämän "huikean" uuden vapaa-aikani pitkälti urheiluun. Treenattua on tullut siis paljon ja kotiin ei näköjään ole ollut kiire. Täällä on niin hiljaista, että ehkä tulee tietoisesti välteltyä ilta yksin kotona -juttuja. Koirien kanssa se on ollut ihan kivaakin, ei siihen aina toista ihmistä tarvitse, mutta yksinään se tuntuu vieraalta :) Kuitenkin, positiivista on tosiaan ollut vapautunut aika urheilulle!


Joskus odotan jo kauhulla sitä kun olen täysipainoisesti työelämässä ja vietän päivät pitkät toimistolla, että missä välissä sitä sitten ehtii urheilla. Onhan illalla toki aikaa, mutta muun muassa koiranomistajana ei tosiaan lähdetä salille sitten enää koirien pitkän yksinolon jälkeen. Onni on se, että on toinen ihminen kenen kanssa voi jakaa vastuun ja sitä kautta mahdollistaa sen. Mutta kuitenkin, ahdistaa hieman se ajatus että lähtee joka päivä aamulla aikaisin kotoa ja palaa sitten joskus kuudelta. Olen aina ollut kotihiiri ja viihdyn kotona hyvin. Nyt kun olen saanut tehtyä opiskeluja paljon myös kotoa käsin, lähden mieluusti käymään myös muualla iltaisin/päivisin urheilemassa ja pyörähtämässä asioilla. Mites sitten, kun suurin osa päivästä kuluu jo töissä niin haluaako sitä enää iltaisin tehdä muuta kuin olla kotona?

En tiedä miksi vaivaan päätäni tämmöisillä asioilla, koska "aika näyttää" ja niin edespäin, mutta jostain syystä havahdun tähän ajatukseen nykyään aika paljonkin. Millaista elämä tulee silloin olemaan, ehdinkö urheilla ja toisaalta ehdinkö olla tarpeeksi myös kotona ja peuhata koirien kanssa? Olen todennut myös, että omaan rytmiini voisi sopia parhaiten 8-16 työ 9-17 sijaan sillä aikaisin pitää kuitenkin herätä, mutta ensimmäisessä saa nauttia enemmän myöhäisiltapäivän vapaista tunneista. On aika eri asia olla kotona puoli viideltä kuin puoli kuudelta.

Mites sitten jos joskus mukaan tulevat vielä lapset? Onko mahdollista käydä töissä, ulkoiluttaa ja hoitaa koirat, hoitaa ja leikkiä lasten kanssa ja käydä urheilemassa? Puhuttamaakaan siitä, että ehtisi nähdä toista puoliskoaan. Ei oikeasti kuulosta kovin vahvalta kombolta :D Huh. Ehkä sitten pitää jo yhdistellä asioita ja olla luova? Kaikki lienee mahdollista, jos vaan osaa suunnitella oikein.

Tämmöisiä ajatuksia tähän päivään. Kenen mielestä tämmöisestä ei pitäisi vielä murehtia? Itsehän tykkään pohtia elämääni aina vähän liiankin kauas ja sitä kautta löydän tämmöisiä ahdistuksen aiheita ja toisaalta toki myös syitä iloon. Voisin joskus vaan antaa ajan mennä ja ihmetellä sitten tilanteen tullen, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi.

4 kommenttia:

  1. No ei todellakaan tarttis vielä murehtia, sitä paitsi sun organisoitumistaidoillas selviät kaikista aikatauluista just hienosti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivottavasti! Mutta mitä jos sitten vaan väsyttää aina ja haluaa löhöillä kotona.. Pitää ottaa aina joku kahvishotti ennen kotiinpaluuta niin ei mene ilta hukkaan :D

      Poista
  2. Kyllä mäkin välillä mietin tota kokopäivätyötä, jota sitten tekee sen 30 vuotta. Tää elämäntilanne on vaan niin mahtava, kun saa vähän opiskella ja vähän tehdä töitä, säilyy draivi molempiin! No, toivottavasti löytyy sitten sellainen työpaikka, missä mielellään viettää sen 40 tuntia viikossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä, onhan se viihtyminen kaikkein tärkeintä, että sitten jaksaa jatkaa päivästä toiseen :) Tää yhdistelmä on aika hyvä, tosin joskus olisi kiva keskittyä 100% vaan jompaan kumpaan eikä vähän kaikkeen. Mutta tyytyväinen olen kyllä tällä hetkellä, ihan mukavaa olla vielä opiskelija!

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)