30. lokakuuta 2014

Ajankäytöstä

Aika. Se on semmonen viheliäinen otus, joka välillä juoksee eteenpäin ja toisinaan taas jäkittää liian hiljaa lähes paikallaan. Riippuu hyvin pitkälti siitä mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Kivat jutut saa ajan lentämään siivillä ja huonot taas, noh, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Vietän nyt neljättä päivää yksin Espoon kodissamme ja jo tässä ajassa olen huomannut monia muutoksia koskien ajankäyttöäni. Suurin syy muutoksiin on toki koirien puute, mutta kyllähän se myös vaikuttaa, että asustelen ihan yksin hetkellisesti. Kaikkeen tuntuu olevan aikaa paljon enemmän! Ei tule lähdettyä koko ajan turrien kanssa kävelylle, leikittyä niiden kanssa tai laitettua pojille ruokaa kuppeihinsa. Ei myöskään tule jäätyä suusta kiinni toisen ihmisen kanssa keskellä päivää ja aamuisin on yksin paljon helpompi nousta kuin toisen tuhistessa vieressä.

Toistaiseksi olen käyttänyt tämän "huikean" uuden vapaa-aikani pitkälti urheiluun. Treenattua on tullut siis paljon ja kotiin ei näköjään ole ollut kiire. Täällä on niin hiljaista, että ehkä tulee tietoisesti välteltyä ilta yksin kotona -juttuja. Koirien kanssa se on ollut ihan kivaakin, ei siihen aina toista ihmistä tarvitse, mutta yksinään se tuntuu vieraalta :) Kuitenkin, positiivista on tosiaan ollut vapautunut aika urheilulle!


Joskus odotan jo kauhulla sitä kun olen täysipainoisesti työelämässä ja vietän päivät pitkät toimistolla, että missä välissä sitä sitten ehtii urheilla. Onhan illalla toki aikaa, mutta muun muassa koiranomistajana ei tosiaan lähdetä salille sitten enää koirien pitkän yksinolon jälkeen. Onni on se, että on toinen ihminen kenen kanssa voi jakaa vastuun ja sitä kautta mahdollistaa sen. Mutta kuitenkin, ahdistaa hieman se ajatus että lähtee joka päivä aamulla aikaisin kotoa ja palaa sitten joskus kuudelta. Olen aina ollut kotihiiri ja viihdyn kotona hyvin. Nyt kun olen saanut tehtyä opiskeluja paljon myös kotoa käsin, lähden mieluusti käymään myös muualla iltaisin/päivisin urheilemassa ja pyörähtämässä asioilla. Mites sitten, kun suurin osa päivästä kuluu jo töissä niin haluaako sitä enää iltaisin tehdä muuta kuin olla kotona?

En tiedä miksi vaivaan päätäni tämmöisillä asioilla, koska "aika näyttää" ja niin edespäin, mutta jostain syystä havahdun tähän ajatukseen nykyään aika paljonkin. Millaista elämä tulee silloin olemaan, ehdinkö urheilla ja toisaalta ehdinkö olla tarpeeksi myös kotona ja peuhata koirien kanssa? Olen todennut myös, että omaan rytmiini voisi sopia parhaiten 8-16 työ 9-17 sijaan sillä aikaisin pitää kuitenkin herätä, mutta ensimmäisessä saa nauttia enemmän myöhäisiltapäivän vapaista tunneista. On aika eri asia olla kotona puoli viideltä kuin puoli kuudelta.

Mites sitten jos joskus mukaan tulevat vielä lapset? Onko mahdollista käydä töissä, ulkoiluttaa ja hoitaa koirat, hoitaa ja leikkiä lasten kanssa ja käydä urheilemassa? Puhuttamaakaan siitä, että ehtisi nähdä toista puoliskoaan. Ei oikeasti kuulosta kovin vahvalta kombolta :D Huh. Ehkä sitten pitää jo yhdistellä asioita ja olla luova? Kaikki lienee mahdollista, jos vaan osaa suunnitella oikein.

Tämmöisiä ajatuksia tähän päivään. Kenen mielestä tämmöisestä ei pitäisi vielä murehtia? Itsehän tykkään pohtia elämääni aina vähän liiankin kauas ja sitä kautta löydän tämmöisiä ahdistuksen aiheita ja toisaalta toki myös syitä iloon. Voisin joskus vaan antaa ajan mennä ja ihmetellä sitten tilanteen tullen, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi.

27. lokakuuta 2014

Kirkkaissa väreissä juoksulenkille


Uuden villatakin metsästyksen lisäksi olen etsiskellyt uusia juoksulenkkareita. Tavoitteenani oli jo muutama kuukausi sitten ostaa uudet lenkkarit Joensuusta ja jättää ne sitten sinne kotiin odottelemaan visiittejä. Kierreltiin kaupoilla etsimässä, mutta kuten yleensä ei etsintä juuri silloin tuottanut tulosta. Nyt viimeksi sitten käväistiin ihan muilla asioilla Carlsonissa (uusi liike itselleni :D) ja kas kummaa kuinka hienonväriset ja mukavantuntuiset popot sieltä löytyikään Haglöfs-merkin luota.

Olen käsittänyt että kyseinen merkki edustaisi melko tyyriin hintansa lisäksi oikeasti ihan kelpo tavaraakin. Vanhat, edelleen käytössä olevat lenkkarini ovat palvelleet ja palvelevat edelleen nyt jo kuudetta vuotta, joten olisi hienoa löytää jotain yhtä kestävää. Juoksukenkiä olisi varmasti hyvä vaihdella hieman useammin kun niiden rakenne kuitenkin heikkenee vuosien saatossa. Omille kengilleni ei nyt mitään valtavia kilometrejä ole päässyt kertymään, mutta aika monet lenkit on niillä kuitenkin tullut vedettyä.

Kännykkäkuva väärentää hieman, vihreät lenkkarit ovat siis ihan kirkkaanvihreät!

Haglöfsin kengät oli selkeästi kokojen perusteella jaoteltu värikoodeittain: pinkkiä naisille, vihreätä ja sinistä miehille. Itseni ollessa noin keskimäärin miehen mitoissa, ei pinkeistä tietenkään löytynyt sopivaa kokoa 41. Kengät muutenkin tuntuivat olevan hieman pientä mitoitusta. Juoksukenkien on hyvä olla tarpeeksi väljät, jottei isovarvas hierry juoksun tiimellyksessä. Noh, pistin sitten jalkaani vihreät versiot ja ne näytti aika kivoilta jalassa! :)

Hintaa näillä ystävillä oli noin 130 euroa, joten ajattelin metsästellä niitä viellä jostain alennuksesta. Nykyään kun tuppaa koko ajan olemaan alennuksia niin olisi kiva hyödyntääkin niitä. Toki, jos on kyseessä joku pienempi putiikki, on heidän toimintaansa mukava tukea maksamalla normaalin hinnan, mutta Carslon lienee kuitenkin aika iso ketju. Hieman alle sata euroa sopisi itselleni passelisti, mutta voi olla että nämä kengät lähtisivät lopulta ihan normaalihinnallakin. Harvoin kuitenkaan löytää hyvin omaan jalkaan istuvaa juoksukenkää, joka kaiken lisäksi vielä näyttääkin kivalta!

Näillä olisi kiva kyllä pinkoa menemään, whii!

23. lokakuuta 2014

Sen oikean etsiminen

Vuosia, vuosia sitten seikkailin siskoni kanssa Helsingissä ja löysin mustan villakangastakin käyttööni. Sitä on sen jälkeen pidetty ties kuinka monta talvea, myös kaikki paukkupakkaset jäätyen läpi. Takki on sopinut hyvin moneen eri tilanteeseen ja se on maksanut itsensä varmasti takaisin jo muutama vuosi sitten. Nyt kuitenkin takki alkaa muistuttelemaan iästään ja vähän kaikki tuntuu olevan rempallaan.


Takin kangasmateriaali on edelleen siisti eikä siihen ole päässyt tulemaan repeymiä tai reikiä, mutta muuten tyytyväisyyteni takkia kohtaan on laskenut. Pari vuotta sitten onnistuin kolauttamaan takin vyönsoljen auton oven väliin ja se hajosi palasiksi. Ostin uuden soljen, mutta se ei sitten sopinutkaan vyöhön ja lopulta ajatus jäi. Nyt sidon vyön toisen puolen ympäri niin, että se lyhyydessään tippuu ainakin kymmenen kertaa kävelymatkalla. Paitsi jos unohtaa hengittää..


Takissa on jäljellä tällä hetkellä enää yksi nappi, joka pitäisi sitä suojaamassa kiinni. Tämän lisäksi parhaimmillaan kiinni ollessa on takki melko avoin yläosasta ja se taas vaatii paljon kaulahuivilta. Näiden syiden vuoksi ostin muutama vuosi sitten untuvahöyhentakin, jotta selviäsin kovista pakkasista. Pidän edelleen uudemmasta takista kovasti, mutta näin syksystä/alkutalvesta olisi mukava pitää jotain hieman kevyempää takkia. Villakangastakki sopii siihen tarpeeseen hyvin.


Näin ollen olen nyt alkanut bongailemaan sopivannäköisiä villakangastakkeja niin vaatekaupoista kuin nettikaupoistakin. Toiveena olisi löytää joko kamelinvärinen tai muuten vaalea takki, mutta jos se on liikaa pyydetty niin joku muukin väri käy. Löysin eilen Zalandon sivuilta aivan upean värisen ja mallisen viininpunaisen villakangastakin, mutta miten se on niin kallis?! Alennuksellakin hintaa jää parisataa euroa, hui. Onneksi Miikka totesi sen näyttävän aika ohuelta, joten nyt voin ehkä päästä yli tästä päähänpinttymästä.


Etsintä jatkuu siis edelleen. Toivottavasti löytäisin sopivan pian, jotta se ehtisi vielä käyttöönkin ennen mahdollisia paukkupakkasia ja kaapista kaivettavaa untsikkaa. Wish me luck!

22. lokakuuta 2014

Syksyn väriloistoa - uusinta viime vuodesta


Ennen kuin tuon blogiin esille Joensuun talvisempaa maisemaa, palataan vielä hetkeksi takaisin syksyyn ja sen kauniiseen väriloistoon. Käytiin jokunen aika sitten kuvaamassa meidän koirapojat syksyisten lehtien keskellä. Ajatus lähti itse asiassa Fasun pentuajasta ja silloin otetuista kuvista. Halusin "lavastaa" tilanteen mahdollisimman samanlaiseksi, jotta kuvia voisi vertailla keskenään. Viime vuoden kuvat näkee täältä (klik)! Näkee sitten havainnollistaen kuinka meidän pikkupentu onkaan kasvanut. :)


Fasu viipottelee tällä hetkellä jo Rockya korkeammalla, mutta karvanmäärässä pääsee tuskin koskaan Rockyn tasolle. Toivottavasti. Mittelspitzit ovatkin usein hieman vähemmän pörröisiä kuin kleinpsitzit, joten sinänsä asia ei yllättänyt vaan oli tiedossa ja ihan suotavaakin sinänsä. Kesää ajatellen tummalla koiralla on kuitenkin valmiiksi jo hieman tukalammat oltavat niin ihan hyvä ettei pörröturkki vielä pahenna. Toisaalta noilla on kuitenkin niin paksu pohjavilla, että sinänsä se mikä näkyy ulospäin ei määritä sitä lämpökerrosta. Käytännössä Fasulla saattaa olla kesäisin ihan yhtä kuuma kuin Rockyllakin. Saikohan tuosta mitään selvää :D




Syksy on kyllä väriloistossaan upeaa aikaa. Se on ihan uskomatonta miten varsinkin vaahteranlehdet muuttavat väriään ja saa ihastella keltaisia, oransseja ja punaisia lehtiä. Älyttömän kaunista semmoinen :) Joensuussa on tosiaan nyt ilmat jo muuttuneet talven puolelle, joten tässä pääsee hiljalleen sopeutumaan tulevaan. Uskon kuitenkin, että eteläisessä Suomessa elellään vielä aika lailla syksyä ja saan siitäkin vielä osani sitten ensi viikolla.


Kävin juuri laittamassa saunan päälle ja nyt odottelenkin Miikkaa kotiin. Käytiin yhdessä aiemmin lyhyellä juoksulenkillä koirien kanssa ja nyt Miikka lähti vielä testaamaan uutta saliaan illan päätteeksi. Kohta päästään sitten saunomaan ja sen jälkeen katsotaan vielä Borat-leffaa :D Illan naurut on siis taattu, alkaa huvittamaan ihan jo ajatuskin.

Seuraavalla kerralla saattaapi olla tiedossa sitten hieman lumisempia asukuvia Joensuusta. Kuullaan pian!

21. lokakuuta 2014

Kohti Joensuuta

Nyt on sisko taas hyvästelty eilen kotimatkallensa ja on aika lähteä itsekin reissuun. Tein tänään lyhyen aamuvuoron ja pian startataan koirien kanssa auto kohti Joensuuta. Tällä kertaa menemme tosiaan siis autolla junan sijaan sillä totesimme sen tähän väliin sopivimmaksi vaihtoehdoksi.

Koirat jäävät nyt pidemmäksi pätkäksi Joensuuhun, joten palatessani tulen viettelemään vajaat kaksi viikkoa yksin täällä kotona ison pojan ja pienten elellessä Joensuussa. Ehkä maailman oudointa olla sitten yksin täällä asunnossa, mutta pitänee ottaa ilo irti ja repäistä vaikka 15 h päivillä poissa kotoa. Jes! :D Todellisuudessa varmaan nyyhkin yksin kotona..



Tiedossa on nyt sitten ahkeraa opiskelua kuitenkin sillä tuntikorttilaisena olisin aika pahasti niin sanotusti miinuksella tällä hetkellä. Uskon kuitenkin, että tilanne siitä tasoittuu kunhan vain pääsen tekemään. Hyvä puoli on se, etten varsinaisesti tunne Joensuusta ketään enkä omista salikorttia sinne, joten on huono keksiä muuta puuhaa päiville kuin opiskelu. Nyt kun tämän sanoo ääneen niin voisi toivoa sen toteutuvan. ;)

Näitä syyskuvia on muuten tiedossa lisääkin kunhan ehdin ne käymään läpi. Vruum vruum Joensuu, täältä tullaan!

19. lokakuuta 2014

Viikonlopun kuulumisia


Tämä viikonloppu on ollut vauhdikas ja rentouttava, juuri sopivassa suhteessa. Olen saanut touhuta ja toisaalta myös vain loikoilla ja nauttia hyvästä seurasta. Viikonloppuun on sisältynyt...


...saunomista ja takkatulen edessä juustoilla herkuttelua
...aikaa mulperihiiren kanssa
...I love me -messuilla kiertelyä ja kaikenmaailman maisteluita
...pitkästä aikaa kuntosaleilua reisipakaratreenin muodossa
...tupareiden juhlimista tutussa seurassa Käpylässä
...kodin järjestelyä, talvivaatteiden esiinottoa, kesätennareiden puunamista ja laatikoihin laittamista

Paljon on siis ehtinyt tapahtua ja viikonloppu on tavallaan ollut hyvässä mielessä pitkä, mutta toisaalta taas sunnuntai-ilta yllättää kuitenkin aina. Vähän niin kuin talvi autoilijat ;) Huomenna on luvassa vielä vapaapäivä ainakin osittain sillä tiedän etten saa mitään opiskeluja edistettyä siskon ollessa vielä hetken Suomessa. Pian olenkin taas Joensuussa ja siellä ei olekaan sitten muuta kuin aikaa koulutehtäviä varten. Kaikki hoituu kyllä, phuuh. :)

Aivan ihanaa sunnuntaita kaikille!

17. lokakuuta 2014

Urheilun merkityksestä syksyllä


Syksy alkaa hiljalleen taittaa eloaan talveksi ja pimeys syvenee päivä päivältä. Osa sanoo nyt jo potevansa kaamosväsymystä, osalle se saattaa tulla hieman myöhemmin. Itse olen vielä toistaiseksi säilynyt tältä väsyneeltä olotilalta, mutta kyllähän ne aamut kirpaisee aina asteen verran enemmän mitä pimeämpi ulkona on. Paras keino pimeyden taltuttamiseen on siitä nauttimisen lisäksi urheilu.

Olen nyt taas ihmeflunssailuiden jälkeen päässyt urheilujen makuun ja voi pojat oikeasti, se on niin oma juttuni. Mistään muualta ei saa samanlaisia ilon ja energian kiksejä niin, että naama vääntyy kuin Hangon keksi vaikka tuntuu että ei pääse enää edes eteenpäin. Kuinka mahtavaa?!


Salikäynnit odottavat vielä kävijää hieman harmillisesti, mutta pian ehdin sinnekin. Se jos joku on kivaa. Nyt kuitenkin olen ehtinyt käydä Krav Magassa taas ja muistanut miten pitkälle se treenifiilis voi kantaa. Treenit alkavat tiistaisin ja torstaisin 19.30, jolloin pimeys on jo laskeutunut. No, kun pääsee kotiin päivän puuhista jossain vaiheessa, syö ja ulkoilee koirien kanssa niin sittenhän on hyvä aika vähän levähtää. Tämän jälkeen pitäisikin nousta pirteänä ylös ja lähteä treenaamaan, ei ehkä mukavin yhdistelmä?


Itselläni ainakin se vaatii kamalasti päättäväisyyttä, että onnistun siinä. Keräilen tavaroita aikaisemmin, fiilistelen etukäteen pyörämatkalla kuunneltavaa musiikkia ja mietin valmiiksi ketä treenikavereita sattuisi tänään olemaan paikalla. Muutaman kerran pohdin kotiin jäämistä väsymyksen ja "kiireen" vuoksi, mutta yleensä magamaisesti (vedän kiirettä lättyyn) reipastun ja lähden kohti määränpäätä.

Eilen oli kyllä kunnon kommelluksien lähtö. Haimme kellarista talvirenkaita, jotka piti laittaa autoon. Venähtäneen rupattelumme vuoksi emme ehtineetkään niitä sitten laittaa. Harmitti, mutta olin päättänyt mennä treeneihin, joten pidin siitä kiinni. Lähdin hieman viime tippaan kotoa huomatakseni, että pyöräni oikkuilee taas. Kuului kolinaa ja takarengas liikkui kummallisesti. Pysähtelin matkan varrella ja mietin paluuta. Halusin kuitenkin päästä perille, joten epävarmuudesta huolimatta jatkoin matkaa. Pysähdyin taas outoon kolinaan. Lopulta pääsin perille viisi minuuttia ennen treenien alkua huomatakseni, että kengät olivat unohtuneet kotiin. Argh! Laitoin muut vaatteet ja suojat päälle, otin sukat pois jalasta ja siirryin odottelemaan treenivuoroamme. Kuuntelin kuittailuja kenkien puutoksesta (mikä ei siis ole sinänsä suuri virhe, mutta ikävä tulla tallottavaksi) ja päätin olla edes itseni voittaja tänään. Alkusekoilujen jälkeen vedin treenit läpi täydellä energialla ja lähdin sieltä taas kerran hymy huulessa. Ainakin eilen kaikki päättyi lopulta taas hyvin :)


Tulipas selostettua, mutta pointtina haluaisin sanoa sen, että vaikka siihen urheiluun uppoaa ihan mukavasti aikaa niin se antaa myös niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, että se on sen arvoista. Varsinkin nyt syksyllä on äärimmäisen tärkeää jaksaa edes joinain iltoina nousta sohvalta ja käydä potkimassa väsymys pois. Suosittelen lämpimästi ja kun itseäni alkaa taas väsyttää, aion palata tämän kirjoituksen äärelle ja lähteä sen jälkeen urheilemaan!

15. lokakuuta 2014

Kesämuistoja: purjehtivat koirat


Hassua miten jotain kuvia tulee "pantattua" niin pitkään. Niihin tykästyy, haluaa jakaa eteenpäin, mutta lopulta monta kuukautta myöhemmin sitä löytää ne tietokoneen kansiosta edelleen. Näin kävi näidenkin kesäisten purjehduskuvien kanssa, mutta nyt sain vihdoin ne esille :) Oikeastaan viimeisen kimmokkeen asiaan antoi meidän toissapäiväinen pikapurjehduksemme. Pääsimme mukaan katsastamaan tuuli- ja nopeusmittarin toimintaa ja vietimme erittäin kylmän, mutta kauniin hetken Espoon edustalla. Kesäpurjehdus on pop, mutta jotain maagista siinä on kylmemmilläkin keleillä.








Meidän Rocky on jo jossain määrin konkari purjehduksessa, mutta Fasu pääsi vesille nuoren ikänsä vuoksi ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä. Poika oli hieman jännityksessä liikkuvan ja liukkaan alustan vuoksi, mutta sopeutui kuitenkin mielestäni yllättävän nopeasti merikarhun elämään. Molemmilla on luonnollisesti omat pelastusliivinsä sitä varten, että veneen reuna alkaisi kiinnostaa liikaa ja nokka löytyisi suojaverkon sijaan vedestä. Miikan vanhempien vene on onneksi suojattu niin hyvin, ettei vaarapaikkoja ole kuin veneen etu- ja takaosassa, joten koko pitkän sivun voivat koirat tallustella ihan rauhassa. Ainakin silloin jos purjeet ovat alhaalla eikä vene ole ihan vinossa..


Kokeilin kesällä kameran säädöksiä innostuneena ja löysin ylläolevat hieman dramaattisemmat kuvapohjat. Aika hauska mitä kaikkea sitä löytyykään noista kameroista! Purjehduskelimme sattui vielä oikeasti olemaan hieman kummallinen, joten erikoissäädökset osuivat hyvään hetkeen. Mitäs pidätte näistä erilaisista kuvista?















Vietin kesän yhden parhaan tenttiinlukuhetken veneen kokassa istuen. Ei voi maisema paljon tuosta parantua ja mieli on tyyni oppimaan. Toki moni voisi suosiolla jättää kirjan sivuun ja keskittyä ympäröivään luontoon, mutta omalla kohdallani taisi matkaehtona olla mahdollisuus tenttilukuihin. Ihan hirveästi ei muistaakseni yllätyksellisesti tullut luettua, mutta jotain onneksi kuitenkin.









Nyt on taas tältä vuodelta purjehdukset purjehdittu ja seuraava mahdollisuus lienee sitten ensi kesänä toivottavasti. Jonkin verran ollaan haaveiltu myös omasta pienestä purjeveneestä, mutta sen hankintaa tullaan pohtimaan vielä aika pitkään. Itse olen tottuneempi mökkeilijä kuin purjehtija, mutta unelmatilanteessa haluaisin molemmat ;) Voi olla että jossain vaiheessa jatkuu taas vääntö kotona, kun mietitään mitä kummatkin haluaisi yhdessä ja erikseen ja mikä taas olisi milloinkin toteutettavissa. Purjevene nyt ainakin olisi halvempi vaihtoehto, niitä kun saa niin pieniä myös!


Voi että, kyllä oli ilo katsella koiria veneen kannella nauttimassa tuulenvireestä. Pojat eivät olleet mukana eilisen reissulla enää ollenkaan vaan heidän edellisestä purjehduksestaan on jo aikaa. Pitää ensi kesän kynnyksellä kysellä niiltä taas, että joko mennään. Luulen että Rocky ainakin etsii lähimmän pelastusliivin ja odottaa sen kanssa valmiina. Pikkuveli seurannee perässä ja toivoo parasta muistaen, ettei edelliskerrallakaan tapahtunut mitään pahaa.

11. lokakuuta 2014

Sekalaisia matkakuvia Hollannista


Heipsan! Tulin jakamaan vielä muutamat kuvat Hollannin reissultani. Tarkoitus oli koota yhteen myös matkakuvat käynnykästä, mutta niitä oli lopulta kertynyt niin säälittävän vähän, että annan asian olla tällä kerta ja vilauttelen niitä mahdollisesti sitten jossain vaiheessa myöhemmin muussa muodossa. :)









Itsehän tykkään kuvailla yleensä inspiroivia ruoka-annoksia, joihin ei kuulu silloin tällöin napsimani herkut. Katselen muiden blogeista mieluummin kuvia herkullisista salaattiannoksista kuin mäkkärin hampurilaisista vaikka molemmat hyviä onkin, pakko myöntää.. Kuitenkin pyrkimys terveelliseen ruokailuun on lähellä sydäntäni ja siksi yritän etsiä inspiraatiota mieluummin hyvien ruokajuttujen kautta. Siksipä naurattikin kun ystäväni halusi ikuistaa meidän ranskanperunat! Minä: "Eihän näitä tartte kuvata, ei ei.." Ystäväni: "Juu juu nyt kuvaan, hymyile!" Joo :D





 







Mistä nämä photo bombit muuten saapuvat oikein? Aikaisemmissa torikuvissa halusi tuntematon poika tulla kanssani kuvaan ja nyt takanani oleva herra tuijottelee oikein innostuneesti kaivaen kielellään päivän ruokalistaa pois suustaan. Taidan olla joku magneetti tämänlaisille hetkille? Tai sitten kuvailupaikkamme ovat vain liian julkisia, haha.


 

Viimeinen kuva otettiin paluupäivänä juuri ennen lähtöä juna-asemalle. Jännittynyt tyttö mietti mielessään miten muutaman kilometrin pyörämatka sujuisi matkalaukku toisessa kädessä. Yllättävän hyvin se sitten sujuikin vaikka kyllä siinä saa lihaksiin tuntumaa. Onneksi pääsin ennen pitkää matkaa syömään runsaan brunssin ystäväni kanssa ja rupattelemaan viimeiset jutut hetkeen :)

Kiva reissu oli, kiitos seurasta ja näistä kuvista Lauralle!

9. lokakuuta 2014

Zwolle

Kuvasta kiitos Lauralle





Vietin Hollannin reissuni pääosin siis Enschedessä, muutaman tunnin junamatkan päässä Amsterdamista. Alunperin oli mietteissä viettää sunnuntai Amsterdamissa ennen lentoani takaisin Suomeen, mutta itse matkustus söikin niin paljon ajallisesti että totesimme sen ihan mahdottomaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut matkustaa sinne perjantaina tai lauantaina, mutta neljä tuntia edes takaisin ja neljäkymppiä euroissa ei innostanutkaan sitten niin paljoa. Kun tilalle tarjoutui tunnin etäisyyden päässä oleva, viehättävä naapurikaupunki Zwolle, oli valinta selvä. Amsterdamiin pystyisi lentämään Suomesta melko edulliseen hintaan kun taas Zwollessa tulisi tuskin myöhemmin käytyä.









Zwolle sijaitsee Amsterdamista noin 70 kilometriä koilliseen ja siellä löytyy asukkaita noin 120 000. Ihan pikkukaupungista ei siis ole kyse vaikka olin varautunut siihen. Kaupungissa ei ole pulaa vedestä, sillä sitä ympäröi tähdenmuotoisesti kanaalit. Juuri vesi on yksi elementti mikä tekee mielestäni kaupungeista viehättäviä ja kauniita. Saavuimme paikan päälle vasta iltapäivällä ja lähdimme illalla takaisin kotiinpäin Enschedeen, joten montaa tuntia emme ehtineet kaupungilla kuluttaa. Kuitenkin sen verran, että näki pienen vilahduksen Zwollesta.









Kuvasta kiitos Lauralle
Vaikka en itse ole niin kiinnostunut kaupunkiasunnoista, katselin kuitenkin innostuneena kanaalin varressa olevia kauniita taloja. Hyvä sijainti, upea ulkomuoto ja puita takapihalla voisi jopa houkutella tätäkin maalaishiirtä kaupunkilaiseksi. Ongelmana vaan lienee se, että en ole perillä Zwollen työllisyystilanteesta, joten ihan heti ei voida sinne muuttaa ;) Olisipa kiva asua joskus vielä ihan veden äärellä!









Kuvasta kiitos Lauralle



Kävi muuten hassusti päivän vaatteiden kanssa. Yhdistän farkkupaidan lähes poikkeuksetta mustiin tai viininpunaisiin housuihini. Tällä kertaa ihan täysin ajattelematta olin ottanut reissuun mukaan vain siniset farkut. Laitoin sitten aamu-unisena vaatteet päälle ja kaupungilla ihmettelin mitä oli oikein tapahtunut. Tuplademiniä, häh?!

No, ystäväni lohdutti että näyttää kuitenkin ihan hyvälle ja yllättävän normaali olo oli näin farkun yliannostuspäivänäkin. Vähän hassulta näyttää toki näissä kuvissa kun ei kenkiäkään näy sillä ne taas toivat mukaan vähän toista väriä. Päivä oli myös lämmin, joten kuljin osan aikaa teepaidassa tai farkkutakki auki.

Kuvasta kiitos Lauralle

Visiitti Zwolleen oli siis käymisen arvoinen eikä sinne matkustaminenkaan rokottanut turhaa aikaa tai suurta tuohta rahaa. Lauantain päivävalinta oli kauppojen suhteen hieman huono, sillä ne menivät kiinni jo neljältä, joten jos uudestaan menisin niin pyrkisin varmaan hieman aikaistamaan lähtöä tai menemään toisena päivänä :) Me olimme kuitenkin päässeet kiertelemään kaupoissa jo edellispäivänä Enschedessä, joten se ei niin haitannut!