9. syyskuuta 2014

Junamatka koirien kanssa


Ohi vilisee pellot ja pientareet, välillä näkyy sumua välillä kirkasta taivasta. Maisemat vaihtuvat koko ajan vauhdilla ja taustalla kuuluu huminaa. Istun tällä hetkellä Pendolinossa matkalla Joensuuhun Rockyn ja Fasun kanssa. Vaunussa on ilmeisesti tällä hetkellä vain yksi toinen koira sekä joitain muita ihmisiä täällä myös istuu. Eläinrakkaita ehkä, vai miksiköhän he täällä ovat. Yksi mies siirtyi juuri edestämme pois kun koirat haukahtivat muutaman kerran. Ehkä hän voi levätä paremmin pari penkkiä edempänä sitten.

Kello on nyt puoli viisi ja puoli kahdeksan aikaan ollaan perillä Joensuun rautatieasemalla. Siitä voimmekin sitten murun kanssa köpötellä Joensuun kotiin. Niin, jos se tulee vastaan?! Toivottavasti tulee :)


Lähtötilanne: Olen jännittänyt tätä matkaa kovasti sillä ensinnäkään en ole itse mitenkään kova junallamatkustaja ja lisäksi tämä on Fasun ensimmäinen junamatka sekä Rockylle toinen tai kolmas. Jännityksen aiheita oli monia: miten koirat selviävät ensin bussimatkan Kamppiin ja siitä sitten kävelyn ihmismassan läpi Rautatieasemalle rauhallisesti, pääsenkö ollenkaan vessaan junassa ja jos kyllä, niin joudunko ottamaan koirat mukaan, miten junamatka sujuu koirien haukkumisen ja innostuksen puolesta - joudunko stressaamaan koko ajan?

Tilannekatsaus: Tähän mennessä matka on kulunut yllättävän hyvin. Koirat lähes nukkuivat bussissa ja kävelivät nätisti vierellä Kampista juna-asemalle. Rocky uskalsi hypätä junanportaat, Fasu piti kantaa. Tällä hetkellä täällä on aikalailla rauha maassa ja pystyinkin avaamaan tietokoneen. Suurin ongelma lienee molempien haukkuminen ohi menevälle konduktöörille, mutta onneksi hän pysähtyi tutustumaan koiriin ja vaikuttaa ymmärtäväiseltä. Namit on myös suuresti käytössä näin alkumatkasta, jotta haukkuminen loppuisi heti alkuunsa.

Valmistautuminen: Kävin tuttujen kanssa metsäkävelyllä koirien kanssa ennen lähtöä, jotta energiat olisi mahdollisimman hyvin kulutettu. Jätin itse päiväkahvin pois, jotta en joudu montaa kertaa juoksemaan vessassa. Taidan olla aikamoinen jännityshätäilijä! Otin koirille mukaan pyyhkeen, vesikupin ja vettä sekä nameja junamatkaa varten.

Ei kai tässä muuta voi kun antaa junan rullailla eteenpäin ja toivoa rauhallista jatkoa. Pian ollaankin jo perillä varmasti :)

2 kommenttia:

  1. Haha, hyvä tilanneraportti. Kuulosti siis siltä että turhaan hermoilit, hyvinhän se tais mennä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanotaanko, että huonomminkin olisi voinut mennä ;D Mutta koirien rauhallisuuteen vaikutti pitkälti se, että junavaunussa oli vaan muutamia ihmisiä ja että se ei ollut läpikulkuvaunu (thank god) vaan päätyvaunu, jolloin ohi seilasi vaan konduktööri. Paluumatka ei siis jännitä enää samalla tapaa, mutta vaihto Pendolinosta IC:hen ja erilaiseen eläinvaunuun tuo aina omat haasteensa.

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)