30. syyskuuta 2014

Viimeinen syyskuuta


Tänään sitä elellään jo syyskuun viimeistä päivää ja pian koittaa lokakuu. Onpa kummallista miten jotkut kuukaudet hurahtavat ohi niin ettei niitä melkein edes ehdi nähdä. Syyskuu on päällisin puolin ollut värikäs ja lämmin lukuunottamatta muutamaa päivää. Eilenkin pystyin olla liikenteessä ilman takkia sillä päälläni oli muuten sitten kaksi pitkähihaista. Päivällä tuli jopa ihan kuuma ja käärin hihoja ylös. Toista oli kuitenkin illalla, sillon viileys ja syksy muistuttelivat itsestään.

Eilen oli pitkä päivä aamusta iltaan ja täynnä tekemistä. Tänään on astetta verran helpompi päivä, mutta ei tätäkään rennoksi voisi kutsua. Huomenna pääsen jo enemmän sitten lähtöfiilikseen. Laitan huomenna kodin kuntoon ja pakkaan tavarat. Huomenna pitää hoitaa myös kaikki se tilpehööri ennen matkalle lähtöä. Onneksi päivään kuuluu huomenna vaan yksi luento niin voin käyttää lopun ajan itseopiskelun sijaan matkavalmisteluihin ja urheiluun. Ehtii sitä sitten lukea lentomatkoilla ;) Jos virtaa riittää.



Ylihuomenna koittaa tosiaan sitten lähtö ja loppuviikko kuluukin erilaisissa maisemissa! En vielä tiedä mitä odottaa, mutta se selvinnee pian. Lämpötiloja pitäisi ainakin tarkistaa ja toivoa, että Enschedessä mennään vielä balleriinoilla? Vai pitääköhän pakata nilkkurit ja syystakki mukaan? Taidan lähteä isolla/ainoalla matkalaukulla, joten sinne kyllä mahtuu :D Vaikka muutamaksi päiväksi ei ehkä tarvitsisi niin paljon vaatetta ja tavaraa..

Nyt kuitenkin päivän puuhiin ja koirien kanssa aamulenkille! Kivaa tiistaita!

28. syyskuuta 2014

Viikonloppukuulumisia ja matkasuunnitelmia

Oi että mikä sunnuntai! Niin kaunis ja lämmin päivä, etten voi lopettaa hymyilyä. Tekisi mieli olla kuvailemassa ulkona koko ajan ja vaan istuskella puistonpenkillä. Koska se ei kuitenkaan ole koko päivän ajan mahdollista, tyydyn ihailemaan kaunista säätä ikkunasta ja odottelen taas päivän seuraavaa ulkoilua :) Aivan sairaan ihanaa päästä edes hetkeksi nauttimaan noista auringonsäteistä ja lehtien väriloistosta!


Muutenkin viikonloppu on ollut oikein onnistunut. Meillä on Miikan kanssa tapana aina kysellä toiselta, että mikä on ollut kivointa päivässä. Juteltiin hetki sitten puhelimessa ja hän sitten kysyi, että mikä on ollut parasta koko viikonlopussa. Jäin ihan hetkeksi miettimään vaihtoehtoja. Onko se tämä upea sää vai eilinen aamusali, oliko parasta äidillä vierailu ja saunominen vai onko parasta kuitenkin kokovartalohieronta mihin pääsen tänään. En suoraan sanottuna muista enää edes mitä vastasin, sillä vaihtoehtoja on ollut liikaa! Onhan tähän viikonloppuun kuulunut vähän opiskeluakin, mutta ei se haittaa silloin kun saa tehdä lisäksi muita rentouttavia asioita. Tämä viikonloppu on ollut ihan "mun näköinen"! Urheilua, hyvää ruokaa ja saunomista. Siitä mä tykkään.

Ainiin, pitääkin kertoa mitä ensi torstaina tapahtuu!! Lähden nimittäin Hollantiin ystäväni luo! Hän on siellä vaihdossa muutama tunti Amsterdamista sijaitsevassa kaupungissa ja lähden tosiaan sinne häntä tapaamaan. Sain sumplittua koirahoidot, joten torstaina aamuluennon jälkeen (minne toivottavasti maltan mennä) suuntaan nokkani kohti Helsinki-Vantaata ja Hollantia. Jännittää jo aika paljon sillä tiedossa on itselleni vieras kohde ja saan selvitä yksinäni myös junamatkan Amsterdamista Enschedeen. Toivottavasti en eksy apinan suuntavaistollani, kääk. Kuulemma juna-asema on kuitenkin ihan heti siinä lentoasemalla tai sen alla, joten mahdollisuudet löytää perille ovat kuitenkin aika suuret.


Mutta joo ihan kutittelee mahanpohjasta kun ajattelee matkaa. Kiva päästä taas reissuun ja muutenkin tässä on ollut suunnitteilla vähän kaikenlaista muutakin reissua vuodenloppuun ja -vaihteeseen. Katsotaan mitkä suunnitelmat toteutuvat. Tämä reissu on kuitenkin nyt jo varmaa, joten saan muutaman päivän fiilistellä ennen lähtöä. Ja selvittää tuon ikeakassillisen omppuja jääkaappiin ja pakkaseen! <3

Toivottavasti sielläkin on saatu viettää mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita :) Kuullaan taas!

26. syyskuuta 2014

Kymmenen asiaa, joita et ehkä tiennyt minusta


1. Puhun paljon. Innostuessani puhun ihan ärsytyksiin saakka niin ettei toinen välttämättä jaksa enää kuunnella. Onneksi harva yleensä keskeyttää, ainut on oikeastaan kotona oleva mörökölli, joka ei aina jaksa kuunnella höpötyksiäni.

2. Olen opiskellut monia kieliä ja kirjoitin lukiossa suomen lisäksi viisi kieltä: ruotsin, saksan, englannin, ranskan ja espanjan. Minun vahvimpia kieliäni lienevät englanti ja saksa, sitten ruotsi ja ranska ja lopuksi espanja.

3. Olen aika temperamenttinen ja hermostun kohtalaisen nopeasti. Samaten toisaalta lepyn myös yleensä melko nopeasti saman päivän aikana.

4. Ahdistun välillä maailmanmenosta liikaa ja siksi huomaan vältteleväni uutisia. En aina halua tietää kuka on tapettu/ammuttu/siepattu ym. Omassa pehmeässä maailmassa on mukava elellä, tosin se ei aina ole fiksuin vaihtoehto.

5. Saadessani ilouutisen soitan heti perheen ja lähimmät kaverit läpi jakaakseni ilon. Jaettu ilo on kaksinkertainen!


6. Haaveilen edelleen kätilöntyöstä ja tällä hetkellä pidän sitä potentiaalisena kakkosammattina sitten joskus vuosien päästä. Ainut ongelma lienee se sairaanhoitajan koulutus siinä pohjalla, mitä jos ei halua pistää/tulla pistettäväksi? Tai ylipäätään meinaa pyörtyä ihan jo sairaalassa olostakin?

7. Olen hyvin määrätietoinen ja pusken vaikka läpi harmaan kiven. Joskus olisi helpompi luovuttaa aikaisemmin.

8. Kävin pienenä monta vuotta sirkuskoulussa ja sieltä sain mukaani keskimääräistä paremman venyvyyden. Pelleily on kivaa!

9. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ei käytännössä näy muualla kuin laboratoriotuloksissa. Sen oireet voisivat kuitenkin olla pahatkin, joten suosittelen perehtymään tähän jatkuvasti yleisempään tautiin, jotta tunnistaa oireet ajoissa.

10. Kerroin pienenä tarhassa tulevaisuuden ammattini olevan "pomo" ja itse asiassa sitä suuntaa kohti ollaan toivottavasti hiljalleen menossakin. Esimiestehtävät kiinnostavat siis ehdottomasti edelleen, tosin sen toteutumiseen mennee vielä aika monta vuotta. Ehkä ihan hyvä näin.

Tämmöistä tuli tähän hätään mieleen, löytyykö mitään yllätyksiä? :)

24. syyskuuta 2014

Ajatuksia onnellisuudesta ja tonttulakeista

Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Moni varmasti tietää tämän lauseen, joka on radiossakin kuulunut. Kukas muu kuin stadionmestarimme Cheek sen olisi sanonut. Tällä hetkellä haluan allekirjoittaa sen täysin. Olen vaan niin tyytyväinen siitä, mitä elämä tällä hetkellä pitää sisällään ja ketä siihen kuuluu. Rakastava poikaystävä, ihana (ja välillä ärsyttävä ;) perhe ja välittäviä ystäviä. Tämän lisäksi päiviäni ilostuttaa kaksi karvaista palleroa, jotka tuottavat itselleni paljon naurua jokaiseen päivään ja näyttävät myös kuinka pitkäjänteisyyttä kasvatetaan.

Ilmat ovat muutaman viime päivän sisään muuttuneet reilusti kylmemmiksi. Ensimmäinen reaktio oli ärsytys: minkä takia pitää taas palella. Tänä aamuna kuitenkin ollessani aamulenkillä tunsin puhdasta intoa. Joulu tulee pian! Kaikki tämä ilmojen viileneminen johtaa lopulta talveen ja yhteen ihan lempiajoistani, jouluun. Nyt lienee jo hieman aikaista aloittaa iloitseminen, mutta rehellisesti sanottuna olen jo koko menneen viikon ajatellut päivittäin joulua.


Olen saanut pienestä asti kokea välittäviä, lämminhenkisiä jouluja, missä ympärillä on usein paljon ihmisiä. On jaettu lahjoja, syöty äärimmäisen hyvin ja oltu yhdessä. Tärkeimpänä näistä nostaisin juuri yhdessäolon ja rauhoittumisen. Ei ole toista aikaa vuodessa, millon osaan olla niin rennosti paikoillani ja vain nauttia yhdessäolosta yleensä vielä monta päivää. Tiedän ihmisiä, joille joulut eivät merkkaa mitään samankaltaista ja jotka kantavat mukanaan surua koskien ikäviä perhejouluja. Ymmärrän, että he eivät näe joulua tänä iloisena tapahtumana vaan ahdistuksena. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni lapsi saisi kokea oikeasti rakkaudentäyteisen joulun välittävien ihmisten kanssa. Ne muistot kantavat pitkälle ja edelleen näin 25-vuotiaana voi odottaa joulua kuin hullu puuroa.

Minkälaisia jouluja teillä on ollut? Onko kukaan muu suonut vielä ajatuksia tulevaan jouluun vai vieläkö tässä toivutaan kesän muutoksesta syksyyn? 

22. syyskuuta 2014

Syksyinen asu



Sataa sataa ropisee! Ei muuten oikein naurata tuo keli, lähdin sitten aamulla liikkeelle ilman takkia. Tiedossa oli luento sekä Helsingissä että Espoossa, mutta tiesin taittavani ainakin osan matkaa autolla. Viime viikot ovat olleet niin aurinkoisia ja kauniita, että ajattelin hyvin tarkenevani farkkupaidalla ja balleriinoilla. Aamun viileys vaihtuisi kyllä taas aurinkoon ja lämpöön. Just joo..

Ei paljon ole aurinkoa näkynyt! :D Oli pienoinen yllätys tämä sadepäivä. Itsehän olen maailman huonoin seurailemaan mitään sadetiedotuksia, joten tämänkin sitten kuulin radiosta istuskellesani bussissa matkalla keskustaan. Siihen mennessä ei ollut vielä ehtinyt sataakaan. Mukava kuulla sadepilvistä tajuten ettei tosiaan ole takkia saatika sitten sateenvarjoa mukana. Oh yes, hieno suoritus!



Onneksi pääsin autolla kuitenkin osan matkaa ja Miikka toi samalla takinkin, joten varsinaisesti en päässyt kastumaan. Kuulin muuten aamulla radiosta, että tänään vietetään autotonta päivää! En ollut siitäkään yhtään perillä, joten ihan ei nappiin mennyt nyt sitten meidän osalta. Tosin tänään oli poikkeuksellisen hölmö aikataulu ja siirtyminen oli Espoo-Helsinki-Espoo-Helsinki-Espoo. Saattaa kuulostaa idiootin touhuilta, mutta siihen oli syynsä.


Tämä asu oli päälläni eilen kun kyllästyin päivän farkkuihin ja halusin illaksi jotain rennompaa. Yritän vältellä ah-niin-mukavaa verkkarilinjaa edes joskus ja päädyin sitten maksimekkoon. Tämä on itselleni tärkeä mekko, sillä ystäväni teki sen minulle viime kesänä. Suunnittelimme mallin ja ostimme kankaan yhdessä ja hän toteutti kokonaisuuden. Lisää kirjoittelinkin silloin blogiin ja se löytyy täältä.


Kohta joudunkin taas uhmaamaan sadetta kun lähdetään asioille. Kääk, kuka haluaa mennä ulos kaatosateeseen? Tekisi mieli laittaa kunnon tuulivaatteet ja kumpparit jalkaan, kuten suomalaisilla on tapana! Kumpparini ovat itse asiassa rikki, joten pitäisi ostaa oikeasti uudet hyvät.

Huomaan kyllä olevani ihan tuulipukukansaa, kun viihdyn niin hyvin kotivaatteissa. Vaihdan arkivaatteet viimeisenä ennen lähtöä ja heti kotiin palatessani lentää kotivaatteet päälle. Joskus saatan jättää päivän paidan päälleni, mutta farkut on saatava samantien pois. Siksi pidänkin kesäajan pukeutumisesta paljon, kun voi olla rennosti vaan shortseissa tai hameissa ilman farkkujen puristamista. Kuulostaa varmaan ihan kuin omistaisin jotain ylipieniä housuja, mutta siis todellisuudessa ihan oikeankokoisetkin housut ovat aina aika tiukat.Vai olenko ainoa?

No mutta tsemppiä kaikille sadepäivään ja nauttikaahan jos asutte jossain mihin sade ei ole yltänyt! :) 

19. syyskuuta 2014

Reipas pienimies kylässä

Kuten otsikkokin jo kertoo, olen saanut kylään pienen reippaan miehen, kohta 3-vuotiaan kummipoikani. Hän on pitkästä aikaa yökylässä ja me saatiin viettää kahden kesken laatuaikaa. On muuten pojalla jutut lisääntynyt ja älliä on tullut vaikka kuinka lisää. Leivottiin ihan sairaanhyvää omenapiirakkaa, käytiin yhdessä suihkussa ja illan viimeiseksi luettiin Miinaa ja Manua. Koti-ikävästä ei ollut tietoakaan kun poika nukahti olohuoneemme sohvasta tehdylle sängylle.


Olin puolet päivästä töiden kautta hoitamassa pariviikkoista vauvaa, joten nyt yli kahdentoistatunnin seuranpidon jälkeen alkaa vintti jo pimentyä. On ollut kivaa, mutta onhan lasten kanssa myös raskasta ja se vaatii jatkuvaa hereillä oloa henkisesti. Ei voi mennä autopilotilla, varsinkaan tuon isomman kanssa. Nyt siis syön viimeisen palan omppupiirakkaa, pakkaan tavarat huomiselle Tampereen piipahduksellemme ja sitten menen nukkumaan. Voisin kuvitella, että tänään tulee uni ennen kuin ehdin hep sanoa.

17. syyskuuta 2014

Aamuenergiaa


Tsaukki!

Viimeinen viikko on mennyt hyvin aamupainoitteisesti omassa elämässäni. Olen herännyt kuuden seitsemän välillä ja startannut aamun kahvin jälkeen aamureippailulla koirien kanssa. Yleensä aiemmin aamulenkit ovat olleet aika löysiä ja hitaita, mutta nyt viikon sisään päätin pistää vähän pökköä pesään ja laittaa kunnon treenivaatteet päälle aina aamuisin. Flunssa alkaa olla hiljalleen taputeltu, joten energiaa riittää vähän reippaampaankin kävelyyn. Kyllä on fiilis aina niin hyvä aamukävelyjen jälkeen ja päivä lähtee hyvin käyntiin!



Olen varannut aamuliikkumiselle viimeisen viikon aikana aina semmoisen noin 45 minuuttia, joka on pitkälti toteutunutkin. Yhdeksän aamuina, olen lähtenyt seitsemän pintaan aamukävelylle ja kahdeksan aamuna sitten hieman aiemmin. Silloin tosin jäi kävelykin hieman lyhemmäksi, kun ennen kuutta en kuitenkaan halua nousta. Tänään ei onneksi ole kiire mihinkään ennen päivän luentoa, joten aamulenkki sai omasta puolestani kestää miten kauan vaan. Treffasin serkkuni ja hänen koiransa 7.15 ja lähdimme puoleksitoistatunniksi kävelylle viereiseen metsään kuntopolulle. Koirat saivat viilettää rauhassa vapaana lähes koko lenkin, sillä eipä siellä paljon muita hulluja ollut. Muutama pyöräilijä meni ohi, mutta muuten oltiin aika omissa oloissamme. Aamukaste + metsä + hyvä seura = ihanaa!!!


Varsinkin koirien myötä olen muuttunut ihan luontoihmiseksi ja en tiedä oikeastaan paljon parempaa kuin luonnossa liikkumisen. Usein jos teen jotain tylsää tai ikävää töissä tai koulussa, haaveilen oikeastaan aina vaan luontoon. Etenkin aurinkoisina päivinä mietin aina, kuinka mukava olisi olla lenkillä koirien kanssa :) Olen ehkä vähän höperö välillä, mutta syksy vaan tuppaa olemaan se vuoden paras ulkoiluaika sillä ilma on niin raikasta ja sopivan lämpöistä.


Suosittelen kyllä kaikille ihmisille, varsinkin konttorirotille, että ottaa aamulla hetken aikaa ja käy kävelyllä tai juoksemassa ulkona. Puoli tuntiakin antaa paljon energiaa tulevaa päivää kohti ja oma olo on paljon raikkaampi. Lähtö voi koirattomilla olla haasteellista, mutta kyllä se sitten palkitsee.

Kannattaa laittaa hyvät vermeet päälle, niin tarkenee. Oma lemppariulkoilutakki on tällä hetkellä ehdottomasti Rukan takkini, tykkään sen pirteästä väristä ja sen muotoilu lämmittää ja suojaa ihan täydellisesti. Todella hyvä ostos, onneksi päädyin juuri tähän.

Nyt on kuitenkin aika ryhtyä päivän muihin hommiin ja keskittyä ulkoilun sijaan opiskeluun. Sekin on ihan jees, ainakin pienissä määrissä ;)

14. syyskuuta 2014

Shoppailua luontaistuotekaupassa



Muutama viikko sitten poikkesin luontaistuotekaupassa Lifessa. Tarkoituksenani oli lähteä hakemaan biotiinia, Manuka-hunajaa ja Universal Stone -yleispuhdistusainetta. Mukaan lähti lisäksi myös Clipperin Detox-teetä sekä Chiasiemeniä. Kaikki ovat päässeet nyt tähän mennessä jo käyttöön ja voin sanoa, että so far so good :)




















Manuka-hunajaa ostin ystäväni suositusten perustella. Se kuulemma sisältää jotain antibakteerisia ominaisuuksia, jonka avulla vastustuskyky voi nousta huomattavasti ja saattaa sitä kautta auttaa flunssan ehkäisyssä. No, kuten ehkä viimeisimmistä postauksista on käynyt ilmi, olen enemmän tai vähemmän ollut viimeiset kaksi viikkoa kunnolla flunssassa. Ehdin kuitenkin kokeilla hunajaa vain kerran ennen flunssan puhkeamista, joten selitys sen toimimattomuuteen lienee siinä. Manuka-hunajaa tulee vain Uudesta-Seelannista ja se on aika tyyristä, itse maksoin tuosta purkista noin 30 euroa. Manuka-hunajaa voi ottaa yhdestä kolmeen kertaan päivässä niin, että muistaa pitää taukoa ruokailuun ja ilmeisesti juomiseenkin seuraavan puolen tunnin ajan. Itse otan sitä teelusikallisen suoraan suuhun, on muuten hyvää.

Biotiinia ostin pitkän harkinnan jälkeen boostaamaan hiuksien ja kynsieni hyvinvointia. Viime kuukausina on molempien suunta ollut enemmän alas- kuin ylöspäin, jonka vuoksi päätin ottaa biotiinin kokeiluun. Syön nyt ainakin tuon purkin ja katsotaan huomaanko mitään muutosta.




















Detox-teetä ostin puhtaasti sen vuoksi, että Clipperin teet ovat hyviä ja olin kuullut erityismaininnan juuri tästä teestä. En tiedä uskonko sen puhdistavaan vaikutukseen, mutta ei siitä tietenkään haittaa olisi. Lähinnä juon sitä vaan sen hyvän maun vuoksi.

Chiasiemeniä hankin niiden monikäyttöisyyden vuoksi ja siksi, että olen viime aikoina törmännyt moniin resepteihin, jotka ovat sisältäneet juuri näitä siemeniä. Chiasiemenet sisältävät paljon Omega 3-rasvahappoja, proteiinia ja kuituja. Niitä käytetään liottamalla siemeniä ensin 5-30 minuuttia ja sen jälkeen niitä voi lisätä esimerkiksi smoothien joukkoon. Kokeilin tänään aamulla juurikin smoothien seassa ja enpä voi sanoa huomanneeni niiden läsnäoloa. Kokeilu jatkutkoon!





















Universal Stoneen törmäsin alunperin ystäväni muuttaessa edelliseen asuntoonsa. Asunnon edellinen vuokralainen oli jättänyt lavuaarin sotkuiseen kuntoon ja tämän avulla me sitä sitten hinkattiin. Ei olisi aluksi voinut uskoa, mutta lavuaari lähestulkoon kiilsi homman ollessa tehty. Tätä ihmeellistä savimaista ainetta voi käyttää lähes kaiken puhdistukseen ja se on älyttömän riittoisaa, ei lopu millään. Lisäksi aine on ympäristöystävällinen, mikä on itselleni tänä päivänä hyvin tärkeätä. Olin jo ihan unohtanut tämän ihmeaineen olemassaolon kunnes toinen ystäväni puhui siitä. Onneksi sain sen vihdoin hankittua!

Olin jättänyt näiden ostosten kuitin jostain syystä keittiön pöydälle lojumaan. Sain kommenttia, että olen kuulemma shoppaillut urakalla :D Juu, eipä nämä ihan ilmaisia ole, mutta riittoisia ainakin jos jotain. Ja hyviä, käteviä, tarpeellisia.. Mitäs vielä! Onko nämä teille tuttuja juttuja vai löytyykö joukosta uusia tuttavuuksia?

12. syyskuuta 2014

Epäonnistunut aamu

Kaikki aamut eivät aina ala kuin elokuvissa. Hyvin usein saan nautittua rauhallisista aamuista keskittyen aamukahviini ja lungiin aamupuuhasteluun ennen päivän menoja. Aina tämä ei kuitenkaan näköjään onnistu ja sen sain tuta eilen aamulla.

Oltiin puhuttu, että mentäisiin torille markkinoille aamukahville ja aamupalalle eli herättäisiin seitsemän pintaan ja lähdettäisiin siitä sitten heti liikenteeseen. Noh, saadessani silmät auki ilmoitti nallekarhu vieressäni, että hänen kurkkunsa on todella kipeä eikä hän tämän vuoksi pääse vielä ylös. Jatkettiin siis tunnin verran vielä unia ja tyydyttiin pikaiseen kotiaamupalaan. Lähdin siitä sitten saattamaan poikaa kouluun koirien kanssa huomatakseni matkalla, että Fasu pitelee toista silmäänsä puolitangossa ja Rocky ei halua/pysty kävellä. Se vain yritti kiivetä syliin ja pysähteli istumaan, jotain oli ilmeisesti vialla takajaloissa. Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin kesken matkan ja lähettää toinen kävelemään yksin koululle.


Kotiin palattua huomasin ettei Rockyn jaloissa vaikuta todellisuudessa mitään vikaa olevan, mutta Fasun silmä tuntui pahenevan entisestään. Vuotava, kipeältä vaikuttava silmä piti tutkia ja lähdinkin sitten selvittelemään lähimpiä eläinlääkäreitä. Löysin samankadun varresta yhden sopivan ehdokkaan, mutta jostain ihmeen syystä en löytänyt googlailemallakaan hänen puhelinnumeroaan. Päätin ottaa Fasun mukaan ja lähteä kävellen etsimään paikkaa. Tietöiden takia emme ikinä löytäneet perille ja näin ollen soitin toiselle eläinlääkärille ja tiedustelun heti-aikoja. Ei ollut tarjota, mutta 13.45 voitaisiin kuulemma saada vartin aika. Hmmp. Palattiin takaisin kotiin minä kärttyisenä huonosti alkaneesta aamusta, Fasu silmää aristaen surullisena.


Onneksi tarina jatkui eläinlääkäristä eteenpäin jo positiivisemmin meiningein. Matkaa eläinlääkärille oli kävellen vajaa puoli tuntia, joten oli onni että Fasu jaksoi kuitenkin kävellä hyvin. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään varsinaista vikaa/kepiniskua silmästä, vaan totesi silmässä olevan jonkun sidekalvon tulehduksen. Hän määräsi apuun geelimäisiä silmätippoja ja suositteli menemään uudestaan lääkäriin muutaman päivän päästä, jos asiassa ei tapahdu muutosta. Tallustelin eläinlääkäriltä kotiin väsähtäneenä, mutta kuitenkin helpottuneina siitä, että Fasun silmä on ihan ok kunnossa.



Päivä meni sitten kaikin puolin vähän niin ja näin huonosti alkaneen aamun jälkeen. Miikka sai kunnolla flunssan päälle ja oli tänään ihan parka karhunpoikanen. Lähdettiin koirien kanssa puoliltapäivin junalla kotiin ja nyt istuskelen toisessa kodissa keittiönpöydän ääressä :) Matka oli aika pitkäntuntuinen, ja siitäkin voisi kirjoittaa tämänlaisen romaanin, mutta ehkä jätän mölyt mahaan tai palaan asiaan myöhemmin.

Aina ei siis mene aivan putkeen, mutta on kuitenkin pitkälti kiinni omasta asenteesta miten päivä jatkuu huonon aamun jälkeen. Yleensä saan aamun harmituksen nopeasti pyyhittyä pois, mutta eilen se ja sairastelu vaikutti omaan fiilikseen negatiivisesti. Oli kuitenkin kiva viettää aikaa Joensuussa ja reissusta jäi hyvä mieli!

9. syyskuuta 2014

Junamatka koirien kanssa


Ohi vilisee pellot ja pientareet, välillä näkyy sumua välillä kirkasta taivasta. Maisemat vaihtuvat koko ajan vauhdilla ja taustalla kuuluu huminaa. Istun tällä hetkellä Pendolinossa matkalla Joensuuhun Rockyn ja Fasun kanssa. Vaunussa on ilmeisesti tällä hetkellä vain yksi toinen koira sekä joitain muita ihmisiä täällä myös istuu. Eläinrakkaita ehkä, vai miksiköhän he täällä ovat. Yksi mies siirtyi juuri edestämme pois kun koirat haukahtivat muutaman kerran. Ehkä hän voi levätä paremmin pari penkkiä edempänä sitten.

Kello on nyt puoli viisi ja puoli kahdeksan aikaan ollaan perillä Joensuun rautatieasemalla. Siitä voimmekin sitten murun kanssa köpötellä Joensuun kotiin. Niin, jos se tulee vastaan?! Toivottavasti tulee :)


Lähtötilanne: Olen jännittänyt tätä matkaa kovasti sillä ensinnäkään en ole itse mitenkään kova junallamatkustaja ja lisäksi tämä on Fasun ensimmäinen junamatka sekä Rockylle toinen tai kolmas. Jännityksen aiheita oli monia: miten koirat selviävät ensin bussimatkan Kamppiin ja siitä sitten kävelyn ihmismassan läpi Rautatieasemalle rauhallisesti, pääsenkö ollenkaan vessaan junassa ja jos kyllä, niin joudunko ottamaan koirat mukaan, miten junamatka sujuu koirien haukkumisen ja innostuksen puolesta - joudunko stressaamaan koko ajan?

Tilannekatsaus: Tähän mennessä matka on kulunut yllättävän hyvin. Koirat lähes nukkuivat bussissa ja kävelivät nätisti vierellä Kampista juna-asemalle. Rocky uskalsi hypätä junanportaat, Fasu piti kantaa. Tällä hetkellä täällä on aikalailla rauha maassa ja pystyinkin avaamaan tietokoneen. Suurin ongelma lienee molempien haukkuminen ohi menevälle konduktöörille, mutta onneksi hän pysähtyi tutustumaan koiriin ja vaikuttaa ymmärtäväiseltä. Namit on myös suuresti käytössä näin alkumatkasta, jotta haukkuminen loppuisi heti alkuunsa.

Valmistautuminen: Kävin tuttujen kanssa metsäkävelyllä koirien kanssa ennen lähtöä, jotta energiat olisi mahdollisimman hyvin kulutettu. Jätin itse päiväkahvin pois, jotta en joudu montaa kertaa juoksemaan vessassa. Taidan olla aikamoinen jännityshätäilijä! Otin koirille mukaan pyyhkeen, vesikupin ja vettä sekä nameja junamatkaa varten.

Ei kai tässä muuta voi kun antaa junan rullailla eteenpäin ja toivoa rauhallista jatkoa. Pian ollaankin jo perillä varmasti :)

7. syyskuuta 2014

Hääjuhlavieraan asua

Eilen oli ilo olla osa kauniisti toteutettuja häitä. Musiikki, vaatteet ja juhlapaikka oli kaikki loppuun asti mietittyjä ja rento fiilis kruunasi päivän juhlat. Oli aivan ihanaa!

Menin eilen aamusta tuttavalle meikin ja hiustenlaittoon ja lähdinkin sieltä ihan eri näköisenä kuin mennessäni. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen ja en tosiaan olisi mitään samantyyppistä osannut toteuttaakaan. Siksipä oli pakko ikuistaa muutamia kuvia, joita voi sitten myöhemmin katsella :)









Olin eilen edelleen kovassa flunssassa ja vähän jännitti miten sitä jaksaa koko juhlapäivän ja mitä siitä jatkuvasta niistämisestä ja röhimisestä tulee. Yllättävän hyvin selvisin kuitenkin ja pääsin yli pienistä välikuolemista. Tänään aamulla oli kyllä taas niin tukkonen olo, että huh! Ei varmaan tee hirveen hyvää hippailu flunssassa :D













Juhla-asuna toimi monta vuotta sitten Thaimaassa teettämäni puku. Sain valita kankaan ja värin itse sekä suunnittelin samalla mekon muodon. Taisi olla aika napakymppi, kun lakkiaismekko on edelleen käytössä. Ja mahdunkin siihen, wou. Jos nyt saisin jotain muuttaa niin yläosa voisi olla jotenkin hieman peittävämpi, jolloin sitä voisi pitää ilman jakkua virallisemmissakin tilanteissa. Joku semmoinen teepaitamuotoinen, hieman yli olkapäille ulottuva malli voisi olla ehkä vielä sopivampi vaikka tähänkin olen ihan tyytyväinen.



Saatiin otettua pitkästä aikaa yhteiskuvat juhla-asuissa ja olen ihan supertyytyväinen näihin kuviin! Tekisi melkeinpä mieli taas kehystää seinälle niin voisi sitten katsella ikävän iskiessä :) Meitä luultiin eilen myös muuten sisaruksiksi, vähän huvitti. Näytetäänkö me jotenkin siskolta ja veljeltä vai?! Ei siinä, kyllä mä tuommoisen pojan voisin veljekseni ottaa.

Edelleen on niin hyvä mieli eilisistä juhlista ja hienoa, että kaikki vieraat viihtyivät hienosti loppuun saakka. Nyt ei taida ollakaan tiedossa toisia häitä ennen ensi kesää, harmi kun niitä on niin vähän. Täällä on yksi innostunut hääjuhlija, kukas haluaisi mennä naimisiin?

Rakkaudenhuuruisin tunnelmin palaan nyt takaisin arkeen. Lähden koiralenkille ja aamulla pitkästä aikaa opiskelemaan, tämäkin on ihan kivaa! :)

5. syyskuuta 2014

Ensimmäinen viikonloppu ja häähöpinää

Nyt koittaa pian ensimmäinen yhteinen viikonloppu meidän suuren muutoksen jälkeen. Monen mielestä se tulee varmasti supernopeasti ja usea sanoisi ettei tässä ajassa ehdi edes toista haikailla. Itse olen kuitenkin jo sunnuntaista asti odottanut toisen paluuta ja joka päivä orpoillut hetken kotona. Onhan se outoa kun toista ei näy ja ikävää varsinkin se ajatus ettei toinen ole tulossa kotiin. Se fiilis on aivan eri suhteessa siihen kun toinen on kaupungilla omissa menoissaan. Henkisesti on helpompi tietää toisen tulevan kotiin myöhemmin samana iltana vaikka illan viettäisikin yksin.

Huomenna koittaa myös kauan odotetut häät, ensimmäiset aikoihin! Niistä tulee varmasti ikimuistoiset ja kauniit kaikella tavalla morsiammen ollessa todellinen esteetikko. En tiedä olenko jo aiemmin maininnut, mutta olen menossa aamupäivällä tuttavalle laittamaan meikin ja hiukset juhlakuntoon ja siitä sitten juhlistamaan. Ihana aloittaa juhlapäivä näin kerrankin. :)

Ainut ikävyys on koko ajan pahentuva flunssa ja lämpöily, mutta sitä vastaan aion ottaa järeät aseet käyttöön. Pumppaan itseni huomenna täyteen Buranaa koko päiväksi, joten eiköhän päivästä tule myös olon puolesta ihan hyvä. Sunnuntaina ehtii sitten taas levätä ja sairastaa. Puhuin tuossa vaan kaverin kanssa, että onneksi ei ole omat häät!! Mitä ihmiset tekevät, jos sairastuvat pahasti ennen omia häitä? Peruvat ne vai vetävät nassun täyteen droppeja? Kamala ajatuskin, toivottavasti kaikki välttyisivät tältä.

Toivottavasti huomenna olo olisi jo freshimpi ja häät menisivät hienosti niin olon kuin säänkin puolesta. Niin tai näin, hauskaa tulee varmasti! :) Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Ps. Taas tulee kuvaton postaus kun ei uusi kone ole ihan samoilla linjoilla usb-yhteyden kanssa, mur. Tai sitten tämä tekniikan neropatti ei vaan osaa käyttää sitä.

4. syyskuuta 2014

Fasu 1 vuotta!


Tasan vuosi sitten 4.9.2013 syntyi meidän toinen koiramme, joka nimettiin pian Fasuksi. Pieni rakkauspallero oli pentueensa ainut ruskea tapaus muiden ollessa mustia. Vasta hetki sitten kirjoittelin Fasun hakemisesta meidän kotiimme ja nyt siitä on jo vuosi, ihan uskomatonta!! :) Aika rientää joskus niin nopeasti ettei sitä voi käsittääkään.


Fasu on ollut luonteeltaan Rockya paljon helpompi koira ja se on hyvin ihmisläheinen kuten veljensäkin. On ollut ilo seurailla koiraveljesten puuhastelua ja nähdä kuinka isompi opetti pienempääkin kujeisiin. Ihmisten väsyneinä hetkinä koirat leikkivät keskenään ja innostuneina taas purkavat oman intonsa toisiinsa.

Toisen koiran hankkiminen oli loistopäätös, joskin melko raskas ainakin pentuaikana. Nautin siitä kuitenkin täysillä ja voisin heti siirtyä tarvittaessa siihen aikaan takaisin. Toi pieni pallero sulatti sydämeni niin suuresti, etten haluisi päästää irti siitä ajatuksesta, että pentuaika on nyt virallisesti ohi.

Haluankin näiden kuvien myötä toivottaa maailman parasta syntymäpäivää ihanalle ja rakkaalle Fasu-koiralle! <3

3. syyskuuta 2014

Uusin tekninen tulokas


Kuten eilen jo mainitsinkin ostin tosiaan muutama päivä sitten uuden tietokoneen! Edellinen miniläppäri on lähtöisin siskoni käytöstä ja se lienee vuosimallia 2006 tai jotain sinne suuntaan. Käytin sitä pitkään, kunnes muutamien ongelmien myötä käyttöni alkoi kallistua Miikan koneeseen. Jotenkin sattumalta löysin itseni aina sen ääreltä ja lopulta sovimmekin, että se on ihan ok ;)

Nyt on kuitenkin kulunut pian jo pari vuotta, kun olen sitä konetta käyttänyt ja jo pitkään olen katsellut oman uuden koneen perään. Hitaasti, eikä yhtään varmasti, projekti eteni siihen pisteeseen, että kone löysi kotiimme. Saanko esitellä uuden 14-tuumaisen Acer Aspiren:








Ihastuin tietokoneessa sen sopivaan kokoon ja väriin. Käyttö tuntui kokeilujen perusteella mukavalta ja tekniset tiedot olivat murun mielestä sopivat. Meidän edellinen koneemme (millä vieläkin näpyttelen..) on yksitoistatuumainen ja tämän vuoksi tiesin lähteä etsimään asteen verran isompaa. Tarkoituksena olisi kuitenkin seuraavalla koneella kirjoitella gradukin.

Huomasin jo nopeasti, että 15-tuumainen on itselleni ihan liian iso kannettavaksi, joten jäin pitkään pähkäilemään 13 ja 14-tuumaisen välillä päätyen lopulta isompaan. Jokin siinä tuntui vaan iskevän ja olen valintaan ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen!

Sain vihdoin ja viimein eilen koneen poistettua paketista ja otettua sen käyttöön. Halusin löytää rauhallisen hetken sen testailuun enkä tehdä sitä kiireen vilkkaa huonossa välissä. Vielä en kuitenkaan ehtinyt Officea ja F-Securea siihen asentamaan, jonka vuoksi istun tällä hetkellä vielä "vanhan" koneen äärellä. Vasta sitten, kun kone on täydessä toimintavalmiudessaan otan sen käyttöön. Ensi tuntuma on ollut hyvä, mutta seuraavat päivät tulevat varmasti kertomaan enemmän. Toivotaan, että tämä kone olisi nappiostos omaan käyttööni ja että se palvelee monta seuraavaa vuotta.

Mitäs tykkäätte? Tuliko hitti vai huti?

2. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Tsaukki! Joko sitä elellään tiistai-iltaa, niin kai? Skypettelin tuossa juuri murun kanssa ja huomasin samalla, että ensi viikolla alkava koulu alkaakin käytännössä vasta sitä seuraavalla. Hmmph, mitä! Suurin osa kursseista, jotka on päivätty alunperin ensi viikolle alkavatkin vasta sitten sitä seuraavalla viikolla. Koulua kertyy ensi viikolle siis huimat kolme tuntia, sopivasti heti maanantaiaamuun. Nyt sitten pohdiskelen tässä heti josko lähtisinkin maanantain jälkeen Joensuuhun koirapoppoon kera ja olisin siellä sitten mahdollisesti perjantaihin saakka. Tiistaista torstaihin tai perjantaihin olisi näillä näkymin se kaikkein optimaalisin.

Muuten alkaa flunssa olla jo voiton puolella ja siis eihän se onneksi sitten lopulta edes iskenyt täysillä. Olo on lähes terve vaikkakin jätin tämän illan treenit varmuudeksi väliin. Torstaina sitten jaksaa taistella taas kunnolla ja katsotaan josko sitä huomenna uskaltaisi mennä jo kuntosalille tai lenkille, kehoa kuunnellen. Päivät täyttyvät lyhyistä työkeikoista ja ystävien näkemisistä, pysyy ainakin mieli virkeänä eikä ehdi niiin ikävöidä Joensuun asukkia. Ainakin voi kuvitella niin :)

Mukavia päiviä siis tiedossa ja toivottavasti ehdin taas koneellakin istuskella hieman enemmän. Kesä tuli mentyä blogin kanssa vähän miten sattui puolivaloilla fiiliksen mukaan, mutta olisi kiva tehdä tästä harrastuksesta vähän säännöllisempää syksyä kohden. Katsotaan miten onnistuu! Ostin muuten juuri uuden läppärin, siitä lisää pian!

Nyt koiralenkille ja unten maille, rauhallista iltaa kaikille :)