26. elokuuta 2014

Koiranomistajuus - miksi olen ottanut ensimmäisen koirani?


Heipsan! Lupailin jokunen aika sitten kirjoitella siitä, miten meistä tuli koiraperhe ja miksi otin alunperin ensimmäisen koiramme Rockyn. Tästä on nyt aikaa jo 3,5 vuotta kun pieni pallero syntyi. Rockyn luonne on ehtinyt tasaantua paljon pennun riehakkuuden jälkeen. Luonnetta tuolla karvapallolla on ollut ihan älyttömästi pienestä pitäen, mutta isoimmat kulmat ovat hioutuneet ihan jo ajan myötä. Nyt meillä on jo iso poika, joka muuten menee kastraatioon perjantaina. Vähän jännittää, vaikka se varmasti aika rutiinitoimenpide onkin.


Miksi siis alunperin otin edes koiran? Pienestä pitäen olen ollut erittäin eläinrakas. Tykkäsin aina paijailla ohikulkevia koiria ja ulkoiluttaa mahdollisuuksieni mukaan naapurien ja tuttujen koiria. Perheenjäsenten allergioiden vuoksi ei toiveeni omasta koirasta kuitenkaan toteutunut vaikka sitä kuinka jouluisin toivoin. Meillä tosin oli iskän luona ihana corgi Panda-koira jonkun aikaa, mutta siitä jouduttiin luopumaan ulkoilutuksen ongelmien vuoksi meidän asuessa enemmän äidillä. Panda-koira siis lievitti paljon koirakuumettani, mutta se särki myös sydämeni, kun se jouduttiin viemään toiseen kotiin. Koirakuume siis kuitenkin jatkoi eloaan ja toive omasta koirasta säilyi.


Vuoden 2011 keväällä matkustin kahden ystäväni kanssa Tel Aviviin, Israeliin. Poissa arjesta, tuli taas kerran mietittyä niinkin hullua ideaa kuin koiran ottamista, yksin. Asuin siis silloin yksin nykyisessä kodissamme ja ajatus koirasta tuntui tosi hyvältä, mutta aika villiltä. Minulla oli ollut hoidossa aivan ihana koira puoli vuotta hänen omistajansa ollessa reissussa ja se puolivuotinen auttoi ymmärtämään koiranhoidon todellisen luonteen. Ajatus paluusta hiljaiseen kotiin sai ajatukseni vahvistumaan ja jos en ihan väärin muista, syntyi päätöskin jo silloin. Olin pitkään asiaa pyöritellyt ja miettinyt hyviä ja huonoja puolia. Hyvät voittivat huonot, mutta jännitti kuitenkin miten kaikki sujuisi.




Melko pian paluun jälkeen rupesin katselemaan mahdollisia koiria "varmistuakseni" asiasta. Sehän on tietysti selvää, ettei pentuja kannata mistään katsella jos ei ole aikeissa ottaa. Nehän sulattavat sydämet ja kaikki poikkeavat ajatukset siirtyvät sivuun. Sopiva pentu löytyi melko pian ja lähdin äitini kanssa sitä katsomaan Jyväskylän lähellä olevaan kenneliin. Se pieni oranssi uros valkoinen täplä päässä oli varattu tulevaksi koirakseni.


Viikot tuntuivat erittäin pitkiltä ensimmäisen visiitin ja luovutuksen välillä. En olisi millään jaksanut oottaa uutta perheenjäsentäni! Kaksi ystävääni tuli mukaani hakemaan Rockyn lopulta luovutuspäivänä ja yksi elämäni suurimmista haaveista toteutui - oma koira. Muistan sen päivän ikuisesti ja edelleen muistelen sitä välillä kuinka pienen koiran toinkaan kotiini. Rocky toi sydämen tähän kotiin ja meistä tuli perhe kahdestaan.

Samana syksynä tuli Miikka sitten kuvioihin ja pian meitä asui täällä jo kolme. Nyt lähes kolme vuotta siitä, on tämä koti täydentynyt jo toisellakin koiralla, Fasulla. Ihan näin paljosta en uskaltanut haaveilla, mutta olen äärimmäisen onnellinen näistä kolmesta karvakorvasta, jotka ihastuttavat ja vihastuttavat päiviäni.

Mun murut <3


Jotta en kuitenkaan ihan liikaa innostaisi ihmisiä elämän parhaan päätöksen tekemiseen, haluaisin mainita muutamia seikkoja, jotka tulevana koiranomistajana/sen harkitsijana tulee ottaa huomioon. Nämä puolet ovat ainakin itselleni niitä "miinusseikkoja" tai ainakin tärkeitä seikkoja, joita kannattaa miettiä koirakuumeen iskiessä:

- Varaudu vähintään 3 krt päivässä ulkoilemaan säällä kuin säällä seuraavat 15 vuotta, pentuaikana toki monta kertaa enemmän. Sadesäässä ulkoilu kuraa myös koiria enemmän, jonka vuoksi joko kuivaamiseen tai pesemiseen menee aikaa. Aamulenkit siis pitkittyvät sadepäivinä kokonaisajan huomioiden, joka voi aiheuttaa haasteita aamu-unisille.

-  Matkallelähtö on aina järjestelyn takana, välillä helpommin, välillä vaikeammin. Reissuun ei  lähdetä noin vain vaan ajan tarkentuessa alkaa matkansuunnittelu koiranhoitajista. 

- Koiranhoitoon kuluu väistämättä rahaa, niin pakollisiin menoihin kuin "oi kuinka söpö lelu" -lisäostoksiin. Mitä pienempi koira, sitä pienemmät ruokakustannukset, mutta kyllä ne kuitenkin jotain maksavat. Tähän tulee sitten vielä vakuutukset ja muut härpäkkeet.

- Spontaanius katoaa tietyissä määrin päivistä, ei voi mennä miten haluaa ja jäädä roikkumaan kaupungille ulkoilutusajan yli. Koirasta on vastuussa jokaikinen päivä eikä ole ikinä hyväksyttävää jättää ruokailua tai säännöllistä ulkoilua väliin.

- Koirista aiheutuu aina jonkun verran sotkua ja likaa kotiin, varsinkin kura-aikoina. Huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeenkin rapisee yleensä jostain karvan välistä hieman hiekkaa lattialle ja sohvalle. Tämän lisäksi lähes koirasta kuin koirasta lähtee jonkin verran karvaa.

Itse en kuitenkaan näe näitä asioita kovinkaan negatiivisina vaan enemmänkin tiedostettavina asioina. Ulkoiluun tottuu ja se on usein piristävää, koiranhoitajia kannattaa haalia monia ympärille auttamaan ja muistaa vastavuoroisuus ja joskus on kivempi ostaa koiralle se hauska lelu kuin valita itselle uusi paita. Spontaanius katoaa jossain määrin, mutta itse olenkin rutiineja rakastava ihminen eli ei haittaa. Hurjana plussana on toki auttava puoliso, jonka kanssa voi jakaa päivän vastuut ja vapauttaa itselleen aikaa ja spontaaniutta sitä kautta. Pienet ärsytykset kurasäässä korjaantuvat usein nappisilmien kauniilla katseella ja pusuilla, koirat on parhaita.


Jos miettisi tekisinkö kaiken uudestaan, niin ehdottomasti kyllä. En kuitenkaan ennen Rockya arvannut minkälainen elämäntapavalinta koira on. Se ei ole vain jotain päälleliimattavaa hoitoa ja menoa, vaan koirasta tulee perheenjäsen, joka vaatii oman hoitoaikansa ja huomionsa. Se on kivaa, mutta myös raskasta välillä.

Siksi siis ennen päätöstä hankkia koira, tulisi oikeasti miettiä läpi kaikki hyvät ja huonot puolet ja vaikka kirjoittaa ne ylös. Koira tulee olemaan elämässä kuitenkin todennäköisesti sen 9-15 vuotta, joten siihen tulee suhtautua kunnioituksella ja sopivalla järjellä. Jos kuitenkin siltä tuntuu ja on valmis sitoutumaan vähintään noihin sinisellä merkittyihin kohtiin, niin antaa mennä! Olen edelleen joka päivä vakuuttunut siitä, että näin sen piti mennäkin ja koirat ovat yksiä tärkeimmistä asioista elämässäni! :)

6 kommenttia:

  1. Mä lisäisin listaan vielä sen, että se pentu saattaa olla aikamoinen jäärää, ja pennunkoulutus vaatii äärettömän paljon itseltä sitoutumista. siis jos haluaa koirasta täyspäisen :-D Olen törmännyt aivan liian monta kertaa siihen, että koira onkin vaatinut liikaa; sitä ei osata kouluttaa ja koiraparka joutuu vaihtamaan kotia. Ehkä montakin kertaa :-\

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä niin totta! Se määrä saattaa yllättää kuinka paljon siihen ihan peruskoulutukseen täytyy käyttää aikaa ja tosiaan valita rotu huolella, että luonne vastaa sitä mitä haluaakin noin suurinpiirtein. Omalla kohdallani yllätyin saksanpystykorvien omapäisyydestä, sillä en ollut ihan niin voimakastahtoista koiraa ymmärtänyt ottavani Rockyn kohdalla. Mutta siis jos listaan lisäisi vielä pentuaikaan liittyviä haasteita niin niitähän nyt riittää! :D Pissailu, pureskelu, ei voi jättää yksin pitkäksi aikaa ym.. Ihanaa aikaa se kuitenkin oli.

      Poista
    2. Ei ole vielä aika kullannut muistoja :D Mun mielestä se pikkupentuaika oli jäätävän kamalaa :D Nyt meidän nuorempi on jo reilu puolivuotias, ja ihana kun mikä, vaikka koulutus toki kesken edelleen. Mut ne ekat kuukaudet.... Huh!

      Poista
    3. Eikä!! :D Musta se oli ihanaa aikaa, ihan kaiholla muistelen. Mut mä oonkin tämmönen vauvojen ja pentujen rakastaja, niin ehkä syy löytyy siitä. Voisin heti palata takaisin noiden pentuaikaan, oli niiin sööttejä!

      Poista
  2. Rocky oli kyllä niin söpö pallero!! Muistan kun hän pysähtyi Vallilassa kotimatkallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli!! <3 Joo siellä pysähdyttiin ja tais oksu tulla? Liian pitkä matka pienelle karvapallolle. Ja sillon samaisena vappunahan oltiin kanssa Vallilassa alkuilta ennen kuin kaikki innostuivat Rockyn läsnäolosta ja oli parempi karata muille maille rauhoittumaan.

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)