31. elokuuta 2014

Yhteisasumisesta etäsuhteeseen


Koti on hiljainen ja jotenkin tyhjä. Erilainen kuin ennen toisen ollessa poissa omilla asioillaan. Tänään 31.8.2014 yli kahden vuoden yhteisasumisen jälkeen, vein murun lentokentälle kohti Joensuuta tietäen, että tästä alkaisi mahdollisesti jopa kahden vuoden etäsuhde. Vaikka olin kuinka hyvin varautunut siihen ja usko tulevaan on suuri ja positiivinen, niin kyllä se lähtö aina karulta tuntuu. Tämän päivän lähtö kuitenkin tuo mieleen kaikki ne tulevatkin lähdöt mitä meillä tulee olemaan edessä. Niitä tulee olemaan paljon, mutta siihenkin varmaan tottuu.


Muutto on yksi suuri muutos ihmisten elämässä. Vaikka kyseessä onkin usein positiivinen muutos, vaatii se aina oman aikansa, että siihen tottuisi. Pitää käsitellä kaikki ne ajatukset mitä mieleen tulee ja ihmetellä sitä, miltä tuntuukin nukahtaa yksin ja tulla kotiin tietäen, ettei toinen ole siellä tänäänkään.

Onneksi käytännössä, arki rullaa kuitenkin aina eteenpäin ja jossain vaiheessa päivät hujahtaa toistensa ohi. Hyvä puoli etäsuhteessa on se, että yhteinen aika tulee olemaan entistäkin arvokkaampaa. Vähän sama kuin siskon kanssa, harvempi näkeminen tarkoittaa kuitenkin intensiivisempiä jaksoja, jolloin voi keskittyä vain toiseen monta päivää.


Olen kuitenkin päällisin puolin hyvillä fiiliksillä tulevan suhteen ja uskon kaiken menevän hyvin. Uskon tottuvani olemaan arkipäivät yksin kotosalla ja uskon meidän pystyvän järjestämään näkemiset vähintään kahden viikon välein. Jo nyt meillä on tiedossa monet yhteiset viikonloput ja lisää on tulossa aikataulujen vahvistuessa. Joululomalla tulee olemaan yhteistä aikaa ja näin opiskelijana, ovat kesälomatkin ihan laittoman pitkiä.

Mistään ulkomaan jatkuvasta työkomennuksesta ei tosiaan ole kysymys vaan hetkellisestä arjen muutoksesta, opiskeluista eri kaupungeissa. Tulen pyrkimään tekemään omia opiskelujani etänä sen verran kun se on järkevästi mahdollista ja samoin pyrkii Miikkakin tulemaan tänne aina mahdollisuuksien mukaan, ainakin toivottavasti ;)


Ensimmäiset päivät on aina vaikeimpia, mutta pian kai tähänkin tottuu. Onnekseni ensi viikonloppuna koittavat meidän yhteisten tuttujen häät, joihin osallistumme molemmat innolla! Ihana päästä häihin ja ihana nähdä murua heti viiden päivän jälkeen. Odotan kovasti jo ensi viikonloppua vaikka ei tuleva viikkokaan huonolta näytä.

Vielä kun saisi tämän kurkkukivun poisi ja parantuisi. Pääsi se kaikilla oleva flunssa iskemään sitten tännekin.. Parempaa onnea muille! 

Ps. Muru jos luet tätä, niin kaikki on täällä nyt hyvin. Rocky voi ok, mitä nyt kaipailee sua rapsuttamaan sen päätä tötterön ohi. Love you <3

28. elokuuta 2014

Hyvinvoinnista


Aloin tänään ajatella mitä hyvinvointi itselleni merkitsee. Siihen kuuluu monia osa-alueita, joista jokainen on tärkeä omalla tavallaan: perhe, ystävät, liikunta, ruoka, mielekäs tekeminen ja muut tärkeät asiat. Liikunta on yksi hyvin tärkeä osa-alue, joka auttaa minua jaksamaan ja se piristää ihan huimasti. Ulkoilemalla ja urheilemalla tekee myös enemmän mieli syödä terveellisesti ja ravitsevasti. Juoksulenkin jälkeen ei ole paljon mäkkärit mielessä vaan hyvä, puhdas kotiruoka.

Nyt kuluneena kesänä olen ollut jonkun verran liikkeellä, mutta kuten myös aiempina kesinä, laski oma aktiivisuuteni helleviikkoina. Jotenkin ei vaan jaksanut pusertaa sitä urheilua päiviin kun valmiiksi valui jo solkenaan. Lisäksi kuumuus aiheuttaa itselleni niin usein päänsärkyä, että sitä vähän alkoi varomaan. Parempi olo ilman urheilua kuin lenkin jälkeen päänsäryissä. Olenkin ollut nyt ihan onnessani kun ilmat ovat hieman muuttuneet! Eihän se sade joka päivä ilostuta, mutta ilma on ihanan raikas ja täydellinen ulkourheiluun. Hyvät vaatteet vaan päälle ja menoksi, kivaa.


Odotan syksyä jo hurjasti myös liikunnankin puolesta. Aion käydä kuntosalilla, Krav Magassa silloin kuin ehdin ja juoksulenkeillä fiiliksen mukaan. Tämän lisäksi tulee ulkoiltua paljon myös koirien kanssa ja tehtyä niiden kanssa pitkiä metsälenkkejä ainakin viikonloppuisin. Syksy on parasta aikaa koiralenkeille vaikkakin sitä hiekkaa tulee jo nyt kasoittain sisälle. Rakastan sitä tunnetta kun saa viettää aikaa metsäpoluilla juuri niin kauan kuin itseä kiinnostaa ja tuntea pienen punan poskilla.

Toivottavasti saan syksyn aikataulut tasapainotettua niin, että jätän tarpeeksi tilaa urheilulle. Sen positiivisia vaikutuksia ei kuitenkaan voi kiistää vaan liikunta auttaa jaksamaan muissakin elämän osa-alueissa. Urheilu saattaa usein jäädä muun kiireen jalkoihin ja lopputuloksena on väsynyt ja kireä mieli, ainakin minulla. Pitääkin siis palata tämän tekstin äärelle muutaman kuukauden päästä ja tarkistaa tilanne.

Nautitaan näistä raikkaista keleistä ja muistetaan liikkua tarpeeksi, jotta jaksaa pimenevät kelit!

26. elokuuta 2014

Koiranomistajuus - miksi olen ottanut ensimmäisen koirani?


Heipsan! Lupailin jokunen aika sitten kirjoitella siitä, miten meistä tuli koiraperhe ja miksi otin alunperin ensimmäisen koiramme Rockyn. Tästä on nyt aikaa jo 3,5 vuotta kun pieni pallero syntyi. Rockyn luonne on ehtinyt tasaantua paljon pennun riehakkuuden jälkeen. Luonnetta tuolla karvapallolla on ollut ihan älyttömästi pienestä pitäen, mutta isoimmat kulmat ovat hioutuneet ihan jo ajan myötä. Nyt meillä on jo iso poika, joka muuten menee kastraatioon perjantaina. Vähän jännittää, vaikka se varmasti aika rutiinitoimenpide onkin.


Miksi siis alunperin otin edes koiran? Pienestä pitäen olen ollut erittäin eläinrakas. Tykkäsin aina paijailla ohikulkevia koiria ja ulkoiluttaa mahdollisuuksieni mukaan naapurien ja tuttujen koiria. Perheenjäsenten allergioiden vuoksi ei toiveeni omasta koirasta kuitenkaan toteutunut vaikka sitä kuinka jouluisin toivoin. Meillä tosin oli iskän luona ihana corgi Panda-koira jonkun aikaa, mutta siitä jouduttiin luopumaan ulkoilutuksen ongelmien vuoksi meidän asuessa enemmän äidillä. Panda-koira siis lievitti paljon koirakuumettani, mutta se särki myös sydämeni, kun se jouduttiin viemään toiseen kotiin. Koirakuume siis kuitenkin jatkoi eloaan ja toive omasta koirasta säilyi.


Vuoden 2011 keväällä matkustin kahden ystäväni kanssa Tel Aviviin, Israeliin. Poissa arjesta, tuli taas kerran mietittyä niinkin hullua ideaa kuin koiran ottamista, yksin. Asuin siis silloin yksin nykyisessä kodissamme ja ajatus koirasta tuntui tosi hyvältä, mutta aika villiltä. Minulla oli ollut hoidossa aivan ihana koira puoli vuotta hänen omistajansa ollessa reissussa ja se puolivuotinen auttoi ymmärtämään koiranhoidon todellisen luonteen. Ajatus paluusta hiljaiseen kotiin sai ajatukseni vahvistumaan ja jos en ihan väärin muista, syntyi päätöskin jo silloin. Olin pitkään asiaa pyöritellyt ja miettinyt hyviä ja huonoja puolia. Hyvät voittivat huonot, mutta jännitti kuitenkin miten kaikki sujuisi.




Melko pian paluun jälkeen rupesin katselemaan mahdollisia koiria "varmistuakseni" asiasta. Sehän on tietysti selvää, ettei pentuja kannata mistään katsella jos ei ole aikeissa ottaa. Nehän sulattavat sydämet ja kaikki poikkeavat ajatukset siirtyvät sivuun. Sopiva pentu löytyi melko pian ja lähdin äitini kanssa sitä katsomaan Jyväskylän lähellä olevaan kenneliin. Se pieni oranssi uros valkoinen täplä päässä oli varattu tulevaksi koirakseni.


Viikot tuntuivat erittäin pitkiltä ensimmäisen visiitin ja luovutuksen välillä. En olisi millään jaksanut oottaa uutta perheenjäsentäni! Kaksi ystävääni tuli mukaani hakemaan Rockyn lopulta luovutuspäivänä ja yksi elämäni suurimmista haaveista toteutui - oma koira. Muistan sen päivän ikuisesti ja edelleen muistelen sitä välillä kuinka pienen koiran toinkaan kotiini. Rocky toi sydämen tähän kotiin ja meistä tuli perhe kahdestaan.

Samana syksynä tuli Miikka sitten kuvioihin ja pian meitä asui täällä jo kolme. Nyt lähes kolme vuotta siitä, on tämä koti täydentynyt jo toisellakin koiralla, Fasulla. Ihan näin paljosta en uskaltanut haaveilla, mutta olen äärimmäisen onnellinen näistä kolmesta karvakorvasta, jotka ihastuttavat ja vihastuttavat päiviäni.

Mun murut <3


Jotta en kuitenkaan ihan liikaa innostaisi ihmisiä elämän parhaan päätöksen tekemiseen, haluaisin mainita muutamia seikkoja, jotka tulevana koiranomistajana/sen harkitsijana tulee ottaa huomioon. Nämä puolet ovat ainakin itselleni niitä "miinusseikkoja" tai ainakin tärkeitä seikkoja, joita kannattaa miettiä koirakuumeen iskiessä:

- Varaudu vähintään 3 krt päivässä ulkoilemaan säällä kuin säällä seuraavat 15 vuotta, pentuaikana toki monta kertaa enemmän. Sadesäässä ulkoilu kuraa myös koiria enemmän, jonka vuoksi joko kuivaamiseen tai pesemiseen menee aikaa. Aamulenkit siis pitkittyvät sadepäivinä kokonaisajan huomioiden, joka voi aiheuttaa haasteita aamu-unisille.

-  Matkallelähtö on aina järjestelyn takana, välillä helpommin, välillä vaikeammin. Reissuun ei  lähdetä noin vain vaan ajan tarkentuessa alkaa matkansuunnittelu koiranhoitajista. 

- Koiranhoitoon kuluu väistämättä rahaa, niin pakollisiin menoihin kuin "oi kuinka söpö lelu" -lisäostoksiin. Mitä pienempi koira, sitä pienemmät ruokakustannukset, mutta kyllä ne kuitenkin jotain maksavat. Tähän tulee sitten vielä vakuutukset ja muut härpäkkeet.

- Spontaanius katoaa tietyissä määrin päivistä, ei voi mennä miten haluaa ja jäädä roikkumaan kaupungille ulkoilutusajan yli. Koirasta on vastuussa jokaikinen päivä eikä ole ikinä hyväksyttävää jättää ruokailua tai säännöllistä ulkoilua väliin.

- Koirista aiheutuu aina jonkun verran sotkua ja likaa kotiin, varsinkin kura-aikoina. Huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeenkin rapisee yleensä jostain karvan välistä hieman hiekkaa lattialle ja sohvalle. Tämän lisäksi lähes koirasta kuin koirasta lähtee jonkin verran karvaa.

Itse en kuitenkaan näe näitä asioita kovinkaan negatiivisina vaan enemmänkin tiedostettavina asioina. Ulkoiluun tottuu ja se on usein piristävää, koiranhoitajia kannattaa haalia monia ympärille auttamaan ja muistaa vastavuoroisuus ja joskus on kivempi ostaa koiralle se hauska lelu kuin valita itselle uusi paita. Spontaanius katoaa jossain määrin, mutta itse olenkin rutiineja rakastava ihminen eli ei haittaa. Hurjana plussana on toki auttava puoliso, jonka kanssa voi jakaa päivän vastuut ja vapauttaa itselleen aikaa ja spontaaniutta sitä kautta. Pienet ärsytykset kurasäässä korjaantuvat usein nappisilmien kauniilla katseella ja pusuilla, koirat on parhaita.


Jos miettisi tekisinkö kaiken uudestaan, niin ehdottomasti kyllä. En kuitenkaan ennen Rockya arvannut minkälainen elämäntapavalinta koira on. Se ei ole vain jotain päälleliimattavaa hoitoa ja menoa, vaan koirasta tulee perheenjäsen, joka vaatii oman hoitoaikansa ja huomionsa. Se on kivaa, mutta myös raskasta välillä.

Siksi siis ennen päätöstä hankkia koira, tulisi oikeasti miettiä läpi kaikki hyvät ja huonot puolet ja vaikka kirjoittaa ne ylös. Koira tulee olemaan elämässä kuitenkin todennäköisesti sen 9-15 vuotta, joten siihen tulee suhtautua kunnioituksella ja sopivalla järjellä. Jos kuitenkin siltä tuntuu ja on valmis sitoutumaan vähintään noihin sinisellä merkittyihin kohtiin, niin antaa mennä! Olen edelleen joka päivä vakuuttunut siitä, että näin sen piti mennäkin ja koirat ovat yksiä tärkeimmistä asioista elämässäni! :)

22. elokuuta 2014

Nummialueella


On jännä seikkailla uudessa kaupungissa ja löytää koko ajan uusia paikkoja. Eilen käydessämme kävelyllä rannassa löysimme upean ison nummialueen. En edelleenkään tiedä sen tarkoitusta, mutta kylläpä olivat koirapojat ihastuneita siellä kirmaillessaan! Meitä ihan nauratti niiden häseltäminen ja oli kiva viedä toiset paikkaan mikä tuottaa heille niin paljon iloa. Tuolla pitää ihan ehdottomasti käydä tulevaisuudessakin kävelyllä ja tutustua vielä enemmän kuvassa näkymään satamaan.

Ilma oli aika vaihteleva, välillä paistoi aurinko ja välillä näytti siltä kuin taivas räjähtäisi. Säilyttiin kuitenkin kuivina, mitä nyt kengät saivat vähän nurmikon kosteutta osakseen. Balleriinat eivät ehkä ole se ihan paras veto näin sateisten päivien jälkeen, mutta eipä haittaa niiden kastuminen kun kyllähän ne sitten taas kuivuvat. Oli muuten aikamoinen teko Fasulta ensin juoksennella korppien perässä ja sitten juosta meidän luo linnun luuranko suussaan! Eihän se sitä ollut metsästänyt, mutta ties mistä nummen reunalta löytänyt. Yök yök. Ei paljon pussailtu illalla :D


En ole muuten ehtinytkään esitellä uutta syystakkiani! Ostin sen alunperin vain koiranulkoilutusta varten, mutta tällä hetkellä pidän siitä niin paljon, että otin sen tännekin mukaan ihan kaupunkikäyttöön. Väri on ihan kirkkaanliila ja merkki taitaa olla Rukka. Se on sopivan pitkä suojaten takamuksen ja toisaalta taas nousee ylös asti suojaamaan päätä ja kaulaa. Tosi kätevä ja kaunis mielestäni.

Voisin jossain vaiheessa otattaa vielä paremmat kuvat takista, jolloin näkyisi sen mahtava väri. Tai mahtava niille ketkä ylipäätään liilasta tykkäävät ;) Hassu tyttö kun takista innostuu, mutta pakko sanoa, että tuo on pelastanut itseni jo moneen kertaan kylmältä viimalta.



On muuten aika kovasti säät viilenneet viime aikoina, toivottavasti saataisiin vielä kuitenkin edes muutamia lämpimiä päiviä. Hieman hämmentävää kuuman hellenjakson jälkeen kiskoa päivä toisensa perään pitkähihasta päälle ja etsiskellä sadetta kestäviä ulkovermeitä. Kivaa vaihtelua, mutta ehkä vähän liian paljon liian nopeasti? Kyllähän elokuussa voisi vielä aurinkokin paistaa edes vähän :) Onhan tässä vielä päiviä jäljellä onneksi.

21. elokuuta 2014

Torstain asua



Kukkuu! Selvittiin päivän tehtävistä kunnialla ja saatiin ihan kaikki hankittua, mitä oli tarkoituskin hankkia. Kahvikuppeja ja vessanmatto päätettiinkin tuoda toisesta kodista, mutta muutamat jutut hankittiin vain tätä Joensuun kotia varten. Kaikkea ei kuitenkaan ollut aiemmin tuplana luonnollisestikaan. Täällä näyttää jo nyt niin kivalta, että oon ihan fiiliksissä! Muutamia pikkujuttuja tulossa vielä, mutta itse olen jo nyt ihan tyytyväinen. Saatiin aika nopeasti kämpästä koti, ihanaa.


Asunnon parveke ja ikkunamaisema on mielestäni myös tosi miellyttävä. Tästä näkee paljon puita ja kivannäköisiä muita taloja. Tuossa alhaalla on myös parkkis, mutta siinä reunassa ei ole yhtään autoja, joten se näyttää ihan tyhjältä tännepäin. Plussaa siis sekin ja varsinkin tämä vehreys on huippua. Toisessa kodissa on niin tottunut rauhalliseen maisemaan, että kunnon kaupunkihulina voisi ainakin alkuun olla hankala sulattaa. Kuoriutuukohan musta ihan landelainen :D Ehkä pitää pysytellä myös poissa täältä ettei päästä löydy kohta kalastajanhattu ja jalasta crocsit. If so, niin pelastakaa mut. Paitsi jos olen pihatöissä, niin silloin se on hetkellisesti sallittua!

Joopelis nyt menen laittamaan saunan (!!) päälle ja valmistautumaan rentoon iltaan täällä. Jääkaapista löytyy Pepsi Maxia ja siiderit ja pöydältä chilipähkinöitä. Aikamoista herkuttelua, mutta sopii hyvin saunan kaveriksi. Ihanaa torstai-iltaa kaikille!

Ensimmäinen aamu


Huomenta ja terveisiä Joensuusta kakkoskodistamme! Saavuttiin eilen alkuillasta tänne perille aikomuksena laittaa asunto kuntoon ennen koulunalkua. Melko nopeasti saatiinkin jo kaikki fiksattua, mutta eteisessä odottelee vielä muutama pahvilaatikko poissiirtoa tai tyhjennystä. Tänään pitäisi käydä kaupassa ostamassa kuivamuonia ja siivousvälineitä, jotta saadaan viimeiset jutut kuntoon. Kivaa! :)

Aloitin aamun ulkoilemalla koirien kanssa ja samalla sain ennakkostressata niiden käyttäytymistä. Tänne asuntoon kun ei varsinaisesti eläimiä saisi tuoda vaikka edellisellä asukkaalla chihuahua olikin. No, nyt odotellaan sitten lopullista päätöstä siitä, saako täällä vierailla eläimiä ollenkaan vai pitääkö pistää harkintaan uusi asunto. Itse olin alunperin varma, että pienet reissut koirien kanssa silloin tällöin tänne olisi asunnonvuokraajalle ok, mutta tämä hieman yllätti. Jos kuitenkin edelliselle on annettu lupa chihuahuan täyspäiväiseen asumiseen niin miksi täysin väliäikainen muutaman kerran kuussa (tai harvempi) vierailu kielletään toisilta pieniltä koirilta? Ei voi ymmärtää, aika nihkeetä mielestäni.

Aamu alkoi kuitenkin hienosti poikien käyttäytyessä erittäin mallikkaasti. Suurin jännityksen aihe on siis näiden koirien kohdalla se haukkuminen, jonka suhteen pidetään varsinkin täällä ihan nollatoleranssia. En tiedä oliko se eilinen ajomatka vai mikä, mutta jo eilen illalla pojat käyttäytyivät ihan ylirauhallisesti. Toki pidettiin alusta pitäen tiukkaa kuria ja namit vieressä, mutta koirapoikien hyvä käytös todella yllätti. Nyt aamulla - ja aamulenkilläkin - vallitsee syvä hiljaisuus. Ehkä tästä tulee vielä jotain?


On muuten hauska kun tulee asuntoon, jossa kaikki ei ole ihan vielä tiptop kun koko ajan löytyy puuttuvia perustarvikkeita. Eilen etsin terävää veistä salaatin tekoon ja tänään mukia kahvilleni. Eipä löytynyt, mutta tavallinen veitsi ja lasi ajoivat näköjään saman aseman. Vielä joskus nämä asiat ovat sitten fiksattu ;)

Fiilis tällä hetkellä tästä asunnosta ja Joensuusta on erittäin hyvä, mutta katsotaan miten se tästä muovautuu. Ollaan tänään täällä koko päivä ja huomenna jossain vaiheessa ajellaan muutama tunti alaspäin Savonlinnaan Miikan isovanhemmille. Siellä ollaan sitten yksi yö ja siitä takaisin kotiin. Näin ollaan ainakin alunperin suunniteltu, toivottavasti kaikki menee hyvin. Tämmöisiä kuulumisia Joensuusta siis!

Palailen tänne kunhan tämä vauhti tästä hellittää, ehkä jo tänään, ehkä monen päivän päästä. Sitten kun on sen aika, eikös näin! Niin ja toivepostaus koirien hankinnasta on myös tulossa kunhan aika joutaa!

Ps. Sillä välin meidän menoa voi seurailla Instagrammin kautta @rosimariela

17. elokuuta 2014

Minttu, Vanttu ja kadonnut kana


Huh ja puh sitä ollaan poikki. Päivä kymmenen pienen lapsen kanssa piknikkeillen ja kesäteatterissa vie mehut ihan kokeneestakin lastenhoitajasta. Mukana oli toki myös muutama muu serkkuaikuinen, mutta kyllä siinä oli menoa ja vipellystä taas ihan tarpeeksi ainakin hetkeen. Tällä hetkellä olo tuntuu lähinnä aivokuolleelta ja pohdin miten sitä jaksaisi jotain oikesti tehdä ennen nukkumaanmenoa. Kello on kuitenkin vasta kahdeksan..



Lasten kesäteatteri sijaitsi ihanassa paikassa Helsingin Tervasaaressa meren ympäröimänä. Siellä oli puistoaluetta ja aidattua leikkipuistoa sekä näköjään koirillekin oma temmellyspaikkansa. Tosi kiva kohde lapsiperheille ja meille muille silloin tällöin lasten kanssa liikkuville. Teatterissa pyöri Minttu, Vanttu ja kadonnut kana, joka ihastutti sekä aikuisia että lapsia. Hauskasti toteutettu ja sopivankestoinen, vajaa tunti. Tänään piti olla teatteriesityksen viimeinen päivä, mutta huomasin että he ovat tekemässä vielä kolme lisänäytöstä. Jos kiinnostaa, voipi tämän linkin kautta kurkata lisätietoja!

Tosi mukava päivä siis takana, mutta ei sitä tommoista joka päivä jaksaisi. Tämä oli kuitenkin sovittu jo monta kuukautta sitten, joten ehti henkisesti varautua ;) Tämä ilta menee taas palautuessa ja kotia vähän siivotessa. Huomenna onkin taas maanantai sitten ja parin päivän päästä koittaa reissu Joensuuhun. Sitä odotellessa!

13. elokuuta 2014

Tyttö hämärässä
























Iltaa! Elokuva tuossa jo pyörii, mutta päätin samalla tulla tänne vielä laittamaan muutamat Hangossa ilta-aikaan otetut kuvat. Ilma oli jännä, oli sateen ja ukkosen vaaraa ja siitäkös poikaystäväni hermostui. Kuulemma se ei ole enää hyvä aika kuvailulle.. Siskoni oli näköjään eri mieltä ja näinpä pystyn jakamaan tännekin muutamat kuvat Hangossa käyttäneestäni asusta :)


Siskoni laittoi minulle myös ranskanletin, johon tykästyin kovasti. Olisi kiva pitää semmoista vähän useammin jos vain itse osaisin kunnolla laittaa! Joskus asiaa kyllä harjoittelin, mutta onhan se hankala saada tasapuoliseksi ja kestäväksi. Voisin aloitella taas "kotiversioilla" ja sitten harjoittelun jälkeen uskaltautua joku rauhallinen aamu semmoisen väsäämään kaupungillekin. Kivaa vaihtelua ponnaripäälle!












Lisää kuulumisia tulee sitten taas paremmalla ajalla, nyt tuntuu olevan jotenkin niin kovasti kaikenlaista. Kai se on tämä kesän ja syksyn murros mikä aiheuttaa paljon muutoksia, pohdintoja ja valmistautumista tulevaa syksyä varten. Kohta varmaan kaikki tasoittuu, toivottavasti :)

10. elokuuta 2014

Kääkääkääkääk

Tämän aamun fiilis on tämä miinus tuo pienoinen hymynkare. Heräsin aikaisin ja aloin aamukahvin ääressä säätämään blogin asetuksia, yksin. Virhe. Mitä pitää tehdä sillon kun joku menee pieleen?

Sain nimittäin ahkeran työskentelyn jälkeen blogin pohjaa levennettyä ja kuvia sitä kautta suurennettua kunnes "innoissani" huomasin kuinka joidenkin aikaisempien kuvien tekstit pomppivat. Ihan oikeasti, ei sovi mulle tämmöiset säätelyasiat. Pienensin nyt sitten hieman sitä pohjaa taas ja nyt teksti pomppii vain joissakin eikä niin monissa. Mutta joo, en nyt ihan tiedä miten tästä lähtisi etenemään.. Kuvia löytyisi ja juttuakin, mutta ensin pitää sammutella nämä tulipalot.

Parempaa aamua sinulle sinne siis!

8. elokuuta 2014

Hanko pt.1


"Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan Hankoon."


Soutaen ei ihan menty, mutta autolla kyllä. Keskiviikkona startattiin auto kohti Hankoa, yhtä Suomen kesäkaupungeista. Miikalla on siellä loppuviikon ajan purjehduskisat, joista inspiroituneena lähdimme äidin, siskon ja koirien kanssa kilpailuseuduille katselemaan maisemia.

Tajusin oikeastaan varsinaisesti vasta Hangossa etten ole siellä aiemmin ikinä ollutkaan! Olin ajatellut, että kai sitä nyt jossain vaiheessa on sielläkin tullut pyörähdettyä.. Noup, ensimmäinen kerta oli ja olihan se symppis pieni kesäkaupunki. Yllättävää oli tosin kaupungin hiljaisuus ainakin näin keskellä viikkoa. Olihan sielä jotain porukkaa, mutta esimerkiksi yhdeksältä illalla sai etsimällä etsiä ihmisiä ja torstaina taas päivällä oli Hangon Regatan aikana kuhiseva Leijonaranta typötyhjä. Hämmentävää?


Viime kerralla valittelin täällä kuvaongelmista ja nyt otin Anskun neuvosta vaarin ja lisäsin kuvat Dropboxin kautta. Ainakin olen itse nyt tosi tyytyväinen, mutta toisaalta käytössä oli eri kamera ja siskoni toimi kuvaajana. Eli olikohan syy vain siinä :D No ei, tästä lähin siirrän kuvat Dropboxin kautta jonkin aikaa ja katson huomaako eroa. Meneehän siinä aina aikaa enemmän, mutta se on sen arvoista, jos olen tämän jälkeen kuviin tyytyväinen myös Bloggerin pohjalla katsottuna. Vielä olisi seuraavaksi tavoitteena saada kuvia asteen verran suurennettua, mutta sen opettelussa menneekin sitten seuraava vuosi.


Lisää kuvia hankoilusta tai ainakin allekirjoittaneesta tulossa kunhan niitä ehdin katselemaan! 

Oikein mukavaa perjantai-iltaa jokaiselle!

3. elokuuta 2014

Kesäasua sunnuntailta ja avunpyyntöä koskien kuvankäsittelyä!





















Pitkästä aikaa näkyy taas asukuvia. Puuhasteltiin tänä sunnuntaina paljon kotijuttuja ja saatiin aikaiseksi kaikenlaista. Iltapäivällä käytiin lyhyesti piipahtamassa Oittaan rannalla, jossa itse uskaltauduin käydä pulahtamassakin. Pukukopeilla oli tosin varoitukset sinilevästä, mistä kävin sitten uimavalvojilta kysymässä uimarannan ollessa täynnä innokkaita polskijoita. Kuulemma levää on mitattu olevan kyseisessä paikassa, mutta juuri viime päivinä sitä ei varsinaisesti ole näkynyt. Uimavalvoja kehotti kuitenkin käymään suihkussa uimisen jälkeen, mutta antoi ymmärtää ettei suurta riskiä sairastumiseen ole.

Tiedä häntä, kävin nyt sitten hieman uimassa, mutta varoin tällä kertaa erittäin tarkasti ettei muiden polskimaa vettä ajautunut suuhun. Uinti oli ihanan virkistävää keskellä lämmintä kesäpäivää :)




















Poden tällä hetkellä lievää blogiärsytystä sillä olen jo pidemmän aikaa ollut epätyytyväinen blogissani näkyviin kuviin. Pidän Olympuksen Pen Mini E-PMI kameraani ihan hyvänä vehkeenä, mutta jostain syystä blogiin päätyvät kuvat eivät miellytä. Valitin asiasta juuri yhtenä päivänä ystävälleni ja mietittiin mikä siinä voisi olla vialla. Käytän kuvien muokkaamiseen ja pienentämiseen Corel Paint Shop Pro Photo XI - nimistä ohjelmaa, joka kuulopuheiden perusteella olisi hyvä sekin. Jotain vain tapahtuu siinä siirrossa blogiin, ärsyttävää.

Kuvat, jotka ovat selkeät sumentuvat ja kuvat, joiden väri loistaa laimentuvat. Kaikista häviää se suurin lisäys, mitä toimiva minijärkkäri voi antaa. Blogger jotenkin "syö" sen kauneuden kuvista ja jäljelle jää suurta keskinkertaisuutta. Kyse ei myöskään ole ihan vaan kuvitelmasta, sillä usein vertailen tietokoneella olevien versioiden ja blogger-versioiden välillä huomaten selkeän eron.

Tiedän, että minun pitäisi perehtyä asiaan lisää ja tutkia missä vika on. Jotenkin huomaan kuitenkin ärsytyksissäni lamaantuvani ja siksipä on kuvailuintokin tässä samalla laantunut. Ei ole kiva julkaista materiaalia, mihin ei ole tyytyväinen ja minkä tietää olevan tietokoneen kovalevyllä laadukkaampaa.


Osaako joku auttaa urpoa hädässä? Onko virheeni kuvien vääränlainen pienentäminen tai missä muussa kohdassa saatan toimia väärin? Kaikenlainen apu olisi tarpeen sillä sitä kautta voisin saada myös uutta intoa bloggaamiseen. Ihan kaikkea hiljaisuutta ei kuitenkaan voi pistää kuvaongelmien piikkiin vaan ihan yleisesti jumalattoman kuumien ja kauniiden kesäpäivien syyksi ;)

Please, help!