9. toukokuuta 2014

Henkinen syöppö nimeltään koulu ja kandi


Ajattelin tällä kertaa hieman kertoa tämänhetkisestä tilanteestani ja siitä, miksi täällä blogissa on välillä kuolemanhiljaista. Päivittäisin blogia mieluusti muutaman päivän välein, mutta tällä hetkellä se ei vaan tunnu olevan mahdollista ja pitääkin tyytyä paljon vähempään. Jeppedistä. Tänne kuuluu siis hyvää, mutta edelleen hieman kiireistä liittyen koulutöihin. Sain viimeisen kurssin pulkkaan viime keskiviikkona (wuhuu!), mutta edelleen paahdan kandidaatintutkielmani parissa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että saisi jo riittää :D Mutta ehkä tämä kuuluu tähän prosessiin?


Viime viikot ovat menneet pitkälti muiden koulutöiden parissa, joten vaikka Miikka jotain muuta epäileekin, niin en tosiaan ole tehnyt kandia täällä joka päivä. Nyt on siis aika taas ottaa itseä niskasta kiinni sen suhteen ja saattaa työ päätökseen. Onneksi olen jo vahvasti plussanpuolella määrällisesti, mutta vähän kaikkea pitäisi vielä muokata ja viilata sekä kirjoitella muun muassa koko pohdinta. Yleensä kokisin olevani jo melkein valmis, mutta tässä tilanteessa jotenkin alkaa pelinappulat olemaan jo aika vähissä raskaan kevään jälkeen ja sitä henkistä lomaa odottaa enemmän kuin kuuta taivaalta. Toisaalta on pakko kuitenkin todeta, etten todellakaan uskonut kandin olevan näin helppo puristus vaan odotin paljon pahempaa. Siinä mielessä siis menee hyvin, enkä haluaisi sen kummemmin valitella.


Asia kuitenkin, minkä olen huomannut tässä viime kuukausien aikana, on henkisen energian katoaminen. Jos on takaraivossa kolkuttelemassa tuhat tehtävää ja niitä painaa ne päivät pitkät, niin tuntuu ettei iltaisin liiku päässä enää mikään. En jaksa tulla kirjoittelemaan blogiin, sillä olen naputellut koko päivän muutenkin koneella ja pahimmassa tapauksessa koko illankin. Vaikka haluaisin kirjoitella kuulumisia ja vaikka mitä, niin ei vaan pysty. Video olisi helpompi, mutta ei nyt lähdetä sille linjalle kuitenkaan, hui. Koulutyöt syövät siis hyvin pitkälti sitä henkistä kapasiteettia ja välillä saankin kotona kuulla olevani ihan muissa maailmoissa, joka pitää hyvin paikkaansa! Mietin, pohdin ja muokkaan mielessäni tulevia töitä enkä pääse aivolevolle läheskään päivittäin. Siksi onkin ihana välillä oikeasti tehdä jotain muuta ja lähteä muualle, jotta hetkeksi voisi unohtaa arjen askareet. :)



Tämän lisäksi yhtenä miinuksena, on taas kerran oma sairastelu ja jatkuva lämmönnousu. Urheilu antaa itselleni niin paljon sekä fyysistä että henkistä energiaa, että ei ihme jos hieman väsyttää, kun ei ole päässyt kuukauteen treenailemaan. Aina jos olen erehtynyt jotain tekemään, kostautuu se seuraavan aamun lämmönnousulla. Olo on tavallaan terve, mutta kuitenkin puolikuntoinen ja vaikka nyt on pari päivää sadellut niin kyllä on korvennut menettää ne kaikki aurinkoiset lenkkikelit, mitä on viime aikoina paljon ollut.

No joo, ei tästä pitänyt mikään valitusvirsi tulla, vaikka näköjään siihen päädyttiinkin. Onhan viime viikkojen aikana ollut monia ilon aiheita, mutta ehkä tässä vaiheessa sitä vaan kaipaa jo semmoista henkistä vapautta jokapäiväisestä ahertamisesta ja viikonloppuja, jolloin voi tehdä mitä vaan. Aika siistiä semmoinen! Täytyy vaan nyt kerätä jostain kasa energiaa ja puristaa nämä viimeiset päivät tai mahdollisesti viimeiset viikot kandityön parissa ja sitten nauttia ansaitusta vapaasta. Mutta kun houkuttelisi jo ikkunoiden pesu, asunnon suursiivous, kaappien läpikäynti, you name it.. Ilmeisesti kaikki muu kuin tämä nykyinen hetki!

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että pitää katseen tulevaisuudessa ja miettii sitä, miksi mitäkin asiaa tekee. Itse opiskelen kursseja, jotta saan tutkinnon, jotta pääsen haluamiini työtehtäviin. Aika hienoa se kuitenkin on :) Kohta lähdenkin siis kirjastoa kohti ja aherran siellä sitten kandia eteenpäin. Oikein ahkeraa päivää teillekin, myös tänä sadepäivänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän viestiä käynnistäsi :)