24. huhtikuuta 2014

Elämänmuutoksia


Tämä kevät on ollut monella tapaa kiireinen ja jännittävä. Ollaan odotettu tietoa syksystä ja siitä miten asiat tulevat järjestymään. Hetki sitten selvisi, että meillä tulee kakkoskotikaupunki Joensuuhun! Syyskuusta lähtien meillä tulee olemaan siis tavallaan kaksi kotia, joskin niin, että nykyinen on kuitenkin tavallaan se pääkoti ja koti Joensuussa tulee olemaan toinen asumispaikka sitten muutaman vuoden ajan.



Kuulostaa varmaan hassulta, mutta selitys on selkeä: Miikka pääsi Joensuuhun opiskelemaan maisteriksi ja näin ollen hän suuntaa sitten sinne tänä syksynä opiskelemaan. Meillä on täällä nykyisessä kodissa ja itselläni koulun suhteen niin selkeä linja, etten voinut ajatella edes mukaan lähtemistä. Näinpä meillä on tiedossa siis etäsuhteilua (kuulostaa kamalalta) ja mahdollisimman usein pyritään reissaamaan suuntaan ja toiseen. Tämän pään lähtöä hankaloittavat aikamoisesti koirat, joten on hyvin mahdollista, että nähdään enemmän Espoossa. Katseltiin juuri viikonloppuna eri kulkuneuvojen matkahintoja ja selvisi, että yksin matkatessa on lentokoneella paras hinta-nopeussuhde. Sen jälkeen tulee sitten juna ja lopuksi auto. Autolla kannattaa mennä vaan jos on kaksi ihmistä ja molemmat koirat. Junalla taas jos menee yksin molempien koirien kanssa.



Koirat tulee asumaan päätoimisesti varmaan Espoossa, mutta ajatuksena olisi viedä niitä Joensuuhunkin jonkun verran. Ei tietysti aiota retuuttaa niitä mukana koko ajan, mutta mieluummin olisivat sitten kerralla pidempään jommassa kummassa paikassa. Tämän lisäksi joudutaan varmasti jonkun verran pyytämään hoitoapua, mutta yritän pitää sen kuitenkin minimissä ettei rasiteta muita turhaan. :)



Aikamoista uudenopettelua on meillä siis sitten kesän jälkeen tiedossa ja en ole aivan varma onko tämä hyvä vai huono juttu. Näin tulee kuitenkin tapahtumaan, joten pitänee suhtautua positiivisesti ja yrittää löytää ne hyvät puolet. Meidän pikaisella Joensuu-visiitillä jäi ainakin tosi positiivinen kuva kaupungista ja uskon, että tullaan viihtymään siellä. Myös oma viihtymiseni kyseisessä kaupungissa vaikuttaa varmasti siihen miten koen tulevan toisen kodin ja ajatuksen siellä osittain asumisesta. Joensuussa on vesi koko ajan lähellä, mikä on ihanaa ja se on aika sopivankokoinen kaupunki. Ajatukseni tuppukylästä osoittautuivat vääräksi ja Joensuu onkin ihan yllättävän iso ainakin omasta mielestäni.

Tämmöistä "pientä" muutosta meillä siis luvassa, joten täytynee alkaa hiljalleen jo orientoitua tulevaan. Tsemppiviestejä saa laitella, mutta kaikenlaiset kauhutarinat etäsuhteista saa jättää väliin :D Eipä ole yhtään minun juttuni lähtökohtaisesti, mutta minkäs teet kun poika karkaa!

4 kommenttia:

  1. Hui, jännää! Hyvin se etäily varmasti menee. Me ollaan nähty nyt noin kuukauden välein ku oon täällä, eikä mitään ongelmaa. Okei no ikävä tietysti, mutta sitäkään ei Oikeen ehi märehtimään kun arki pyörittää kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä itsekin toivon, että arjessa on niin paljon hulinaa ettei viikon kahden ero tunnu merkittävältä vaikka onhan se tietysti suuri muutos entiseen. Onneksi kyseessä on kuitenkin väliaikainen ratkaisu (max. se pari vuotta), koska kyllä se arjen jakaminen on ainakin omasta mielestäni loppujen lopuksi se paras juttu!

      Poista
  2. Moikka Rosita, tulin kattelee sun blogia ja tähän postiin oli pakko vastata :)Mulla on valitettavasti paljon kokemusta mun poikaystävän kanssa "etäsuhteilusta", ollaan oltu ajoittain useampi kuukausiki erillään ulkomailla ja kotimaassa. Paljon riippuu omasta asenteesta miten tuo aika menee ja tärkeää on, että on toisen arjessa mukana vaikka olisi kuinka kaukana toisesta, nykyaikana kun on niin monta tapaa pitää yhteyttä. Ja sen voin luvata että kun on pidemmän ajan toisesta erossa niin yhdessä vietetty aika tuntuu miljoona kertaa paremmalta :) Tsemppiä teille ! T.Kristiina Aalto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kristiina, hei kiva kun tulit kirjoittamaan kommenttia! :) Hyvä kuulla muiden ihmisten kokemuksia ja löytää neuvoja niiden joukosta vaikka toki jokaisella parillla on ihan omanlainen suhteensa ja ylipäätään suhtautumisensa etäsuhteiluun. Toivon kanssa, että arki vie sinänsä mennessään ettei ehdi asiaa sitten syksyllä sen kummemmin ajattelemaan vaan elää vaan eteenpäin. Yhteydenpito on myös joo tosi tärkeätä, että onneksi löytyy whatsappit ja muut mitä kautta voi sitten jakaa arkisiakin asioita päivittäin. Varmasti oppii arvostamaan toisen läsnäoloa ihan taas eri tavalla sen jälkeen kun ei ole hetkeen nähnyt, joten kaipa tämäkin voi olla ihan hyvä juttu. Kiva kun tulit kirjoittamaan ajatuksiasi asiasta!

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)