16. helmikuuta 2014

Wanhojen tanssit


Torstaina tansittiin taas Wanhojen tansseja kouluilla abien lähtiessä metelin kera kohti lukulomaa. Pääsin nyt torstaina ensimmäistä kertaa omien tanssien jälkeen ihastelemaan sitä pukuloistoa ja muistelemaan omaa prinsessapäivää. Tänä vuonna puvut olivat värikkäitä ja niissä oli paljon kimalteita, kunnon prinsessapukuja siis! Miikan pikkuveli oli komeana frakissaan ja hänen tanssiparinsa puku sattui olemaan yksi lempipuvuistani mitä illan aikana näkyi. Puku oli sähkönsininen ja olkaimeton, jota koristi hopeiset strassinauhat rinnuksien kohdalta. Puvun muoto oli ilmava ja se vain sädehti. Ihania mekkoja oli tosin kaikilla, voi kun vielä pääsisin uudestaan tanssimaan omat wanhani!


Oma asusteeni oli kaukana röyhelömekoista ja kirkkaista väreistä, mutta ihan tyytyväinen olin siihen kuitenkin. Laitoin päälleni kynähameen ja sinisen silkkipaidan, mikä oli ihan sopiva ratkaisu siihen tilaisuuteen. Jalassa oli ulkona kiilakorkosaappaat ja sisällä mustat korkokengät, mitkä itse asiassa taisivat olla samat kuin missä itse tanssin! Nyt pääsin taas uudestaan tanssahtelemaan niillä sillä yleisö sai osallistua viimeiseen Gigapo-tanssiin ennen yhteistä valssia. Miikan veli tuli sitten hakemaan minua tanssimaan ja pienen jännityksen kera tietysti suostuin. Yllättävän hyvin sitä muisti vielä vuosia sitten oppineensa tanssin ja oli hauska päästä fiilistelemään juhlaa ihan näinkin läheltä aitoa tilannetta.



Ihan harmittaa taas melkein, että omat lukioajat ovat niin kaukana takanapäin. Kyllähän yliopistossa on vaikka mitä juhlia, mutta lukiossa oli se oma hehkunsa ja oma tiivis kaveriporukka minkä kanssa oli jännittävä tehdä kaikkea yhdessä. Odotettiin kaikenlaisia illanviettoja ja valmistauduttiin wanhoihin. Spreijattiin haalareita penkkariasuiksi ja tuskasteltiin yhdessä kirjoituksia. Olihan sillonkin jo tosi pitkiä päiviä, mutta sillä porukalla sen jaksoi hyvin. Nyt ei enää näe niitä ihania kavereita päivittäin koulussa vaan pitää erikseen pitää yhteyttä. Aikataulut ovat risteileviä ja välillä tulee harmillisen pitkä tauko näkemiselle. En tiedä onko kyseessä "aika kultaa muistot" -ajattelu vai mikä mutta kyllähän sitä lukiomeininkiä on välillä ikävä ja varsinkin sitä yhteisöllisyyttä ja kaveriporukkaa. Onneksi kuitenkin yliopistostakin on löytynyt muutamia helmiä, jotka piristävät päivää aina kun nähdään. :) Näin kai se menee, että aikansa kutakin.

Ihana oli kuitenkin päästä wanhojen tanssitunnelmiin ja uskon, että monilla heistä oli aivan upea päivä mikä säilyy muistissa pitkälle tulevaisuuteen. Jos en kerta pääse wanhoja uudelleen tanssimaan niin täytynee alkaa suunnitella jotain toista juhlaa missä saa olla päivän prinsessana hienossa mekossaan, kauniissa meikissään ja laitetuissa hiuksissaan, heh! ;)

2 kommenttia:

  1. Kiva hamonen on sullakin. Omista wanhoista alkaa juu olla jo vähän aikaa, tasan pyöreet kymmenen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no siitä on sitten vähän aikaa :D Itselläkin on jo pian samanverran, ihan älytöntä. Kiitos!

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)