29. tammikuuta 2014

Mittarissa 25!


Lähes joka päivä olen ollut tänne tulossa kirjoittelemaan, mutta sitten onkin jo niin myöhä, että pitää mennä nukkumaan. Hyvä yritys siis, mutta toteutus vielä ontuu. Nyt on tosiaan arkeen tullut melkoisesti vauhtia luentojen, töiden, treenien ja tehtävien osalta, joten päivät menee pitkälti niitä tehdessä. Sitten aina sitä pohtii, että olisi kiva tännekin kirjoitella, mutta lopulta ne hetket sitä varten ovat aika vähissä. No, kirjoittelen siis aina kun kerkiän eli välillä vähän harvemmin. :)

Toissapäivänä viettelin syntymäpäivääni ihanissa merkeissä ja sain joka suunnasta onnitteluja mikä ilahdutti mieltäni. Pikku-Rosi on jo 25 vuotta, ei voisi uskoa! Jotenkin miellän itseni edelleen alle parikymppiseksi ja onkin vaikea hahmottaa, että ensi vuonna olisi jo muka lähempänä 30 kuin 20. Ei se ole edes mahdollista!! Miten nämä vuodet vierivät näin nopeasti, ei voi ymmärtää ja nyt joku voisi vihdoin painaa stoppia. Kyllähän tässä on kaikkea ehtinyt vuosien aikana tekemään, mutta en kyllä vielä aikoihin haluaisi olla 30 sillä identiteettini on vielä niin jossain muualla lähempänä teini-ikää. :D Sitten taas kun miettii sitä aikaa kuin oli juuri täyttänyt 20 niin tajuaa, että huh eihän tässä ihan vielä kuitenkaan vielä seuraavia pyöreitä täytetä vaan onneksi on monta vuotta vielä siihen.



Luulen, että suurin ongelma seuraavan pyöreän luvun täyttämisessä on se, että olen asettanut liikaa tavoitteita sitä varten ja ennen sitä tehtäväksi. Pienenä kun kuvitteli kolmikymppisen jo olevan aikuinen niin sitä ajatteli samalla, että no sittenhän ehdin tehdä jo sitä ja tätä siihen mennessä. Tällä hetkellä tiedostan, että valmistun aikaisintaan muutaman vuoden päästä eli 2016 keväällä ja silloin olen sitten jo 27- vuotias eli kolmea vajaa kolmekymmentä. Yritäpä siinä sitten ehtiä yhtään mitään enää ennen vuotta 2019.



Moni sanoo, että suunnittelen liikaa. Se voi pitää ihan hyvin paikkaansa. Olen aina ollut melko järjestelmällinen ihminen, joten miksipä sitä ei suunnittelisi sitten elämäänsäkin samalla. Ongelmana lienee se, ettei käsite elämä ole ihan niin simppeli palikka, jota vaan pyöritellään haluamaan suuntaan. Elämä pyörittää myös meitä miten haluaa ja monet suunnitelmat saattavat heittää häränpyllyä, hmmh. Ehkäpä siis parasta olisi tehdä haavelistoja asioista joita haluaisi joskus toteuttaa ja antaa jonkun korkeamman tahon päättää niille se sopivin aika. Voisin siis itsekin hieman ehkä hellittää elämäni to do-listaa ja mennä hetki kerrallaan. Johan tässä nytkin tapahtuu ihan enemmän kuin tarpeeksi..

Tämmöisiä ajatuksia keskiviikkoon! Voisikohan tämän pohdinnan tulkita pienenä ikäkriisinä? Mene ja tiedä, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa sopeutumaan tähän huimaan ikään ja toteaa vaan, että olkoon. Pikku-Rosi sanoisi tähän, että nyt viimeistään olen aikuinen, heh. Iso-Rosi väittää jotain ihan muuta! ;)

8 kommenttia:

  1. Hihii vanhus! Hyvä tällaisen 90-luvun tuotoksen huudella;)
    Mulla on toi suunnittelujuttu sama ainakin matkustuksen kanssa. Mietin aina, että "muutaman vuoden" sisällä pitäisi päästä sinne ja sinne ja vielä sinnekin, niin väkisin tajuaa, että monet uudet paikat on vaan suosiolla jätettävä sinne keski-ikään :D On niin monia haavepaikkoja, että vähän masentavaa ajatella, että vaikka New Yorkkiin tai Uuteen Seelantiin pääsisi vasta lähempänä 50 vuotta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo apua, aika masentavalta tommonen ajattelu kuulostaa! Ehkä siinä just olisi parasta päättää aina vaan seuraavat kohteet ja sit keskittyy niihin eikä miettiä ihan kaikkia? :P Toisaalta yksi vuosikin on loppujen lopuksi aika pitkä aika, että sinänsä jos aikaa/lomaa ja rahaa löytyy niin siinäkin kerkee muutamassa paikassa käymään, ainakin sun tahdillas!

      Poista
  2. Voi Rosi rakas, kyllä sä vielä ehdit! Sitä paitsi yli 30:näkin on vielä elämää, mä lupaan :) Tee ihmeessä listoja, niistä on paljon hyötyä, mutta muista laittaa ne roskiin ja olla surematta kun kaikki kohdat eivät toteudu (silloin voi meinaan aloittaa uusien listojen tekemisen!).
    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulit mieleen tätä tekstiä kirjoittaessa ja mietin, että ehkä tosiaan kolmenkympin jälkeenkin on elämää. Tosin sä nyt oot kerennyt tehdä jo vaikka mitä tähän mennessä! Yksi hauska tapa on kirjoittaa ylös miltä luulee elävänsä näyttävän 5/10/ym. vuoden päästä (eli tavallaan listaa toiveet ylös) ja sitten katsoo sen vasta sitten kun se aika on kulunut. Meillä täällä odottelee listat avaajaansa vaikka vielä pitää muistaakseni viisi vuotta odottaa tai jotain :)

      Poista
  3. I:kin tais opasta melkeinpä kirjaimellisesti noin kun J asian ilmaisi, "tee ihmeessä tavoitteita, mutta.." Romukoppaan silti tuommoset ikäpaineet, niin kauan ku tässä terveenä ja tyytyväisenä porskuttaa ni ei vois paljon enempää vaatia :) Mut nythän on melkeen muodissakin he ne leikkaa-liimaa aarrekartat, joiden ideana on auttaa hahmottaa elämän suuria ja pieniä unelmia ja sitä kautta sit viedä omaa henkistä tilaansa kohti niiden saavuttamista. Ja onnea vielä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonkin kuullut semmoisesta aarrekartasta ja nähnyt muutaman kotona niin, että joskus mietin itsekin semmoisen toteuttamista. Ehkä vielä semmoisen väsään tässä joku päivä! Sitten sen voi laittaa jonnekin vaikka kaapin sisälle kiinni oveen, että joka aamu kun avaa sen oven niin voi tutkailla mitä sieltä löytyy :) Joo ei tässä liikaa suunnitella voi, terveys ennen kaikkea. Mutta vähän voi kuitenkin aina haaveilla..! Kiitos vielä ihanasta laulutervehdyksestä, jätän sen säästöön koneelle! <3

      Poista
  4. Muistan kun yksi yläastekaveri sanoi, että tahtoo olla naimisissa + Eka lapsi tulossa 23v mennessä. Eipä Sillon tajunnut, kuinka nopeasti se 10 vuotta meneekään:D unelmia on hyvä olla, paineita ei!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että itsekin ajattelin jotain tämän suuntaista silloin yläasteella. :D Jotenkin 25 tuntui jo niin aikuiselta, että johan siihen mennessä on kaikki reilassa. Aika opettaa paljon! Ja siis se on ihan toinen keskustelu sitten haluaako porukka enää aikuisena edes lapsia tai ylipäätään mennä naimisiin.. Nuorena sitä vaan antaa ympäristön vaikuttaa niin paljon :)

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)