4. joulukuuta 2013

Höpinöitä ja yksi maailman söpöimmistä joulukalentereista


Moikka,

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelemassa! Muutama päiväkin tuntuu jo ikuisuudelta, varsinkin kun olisi kuvia ja asioita, joita haluaisi jakaa ;) Tänään vihdoin saatiin uusi laturi haettua kaupasta ja nyt pienen testailun kautta se tuntuisi toimivan. Ystäväni sanoi kyllä ettei missään nimessä kannata tarvikejohtoa ostaa (käy moniin eri laitteisiin eri päillä) niiden heikkouden takia, mutta semmoisen kanssa täällä nyt ollaan. Oikean johdon saamiseen kun olisi muutama viikko mennyt, niin myyjäkin totesi, ettei läppärivanhuksemme kuitenkin tule tarvikejohtoa pidempään kestämään. Tarvikejohdon heikompi laatu ei siis meidän tapauksessa haittaisi kovin paljoa. Kiva..




Hieman se johto tuntuu huonompi olevan siinä mielessä, että se ei lataa ihan joka asennossa ollessaan eli välillä saa pyöritellä johtoa hetkisen, että lataus alkaa. Toisaalta se lataa ilmeisesti jostain kumman syystä edellistä nopeammin, joten jotain plussaa siinäkin. Saatinpa nyt joku laturi kuitenkin ja kone taas käyttöön. :) Blogiin on toki ihana tulla, mutta kyllä opiskeluidenkin kannalta liputan tietokoneen tablettia korkeammalle ja iloitsen tästä helpommasta elämästä taas.



Voisinkin sanoa pitkästä aikaa opiskeluista sanasen. Meillä on luennot yhtä lukuunottamatta jo loppuneet näin joulukuun alussa, mutta tenttejä sitten riittää kolmin kappalein sekä yksi, helponoloinen, essee olisi vielä kirjoitettavana. Aikaisempi stressi on tipotiessään ja voi jo tavallaan huokaista tämän syksyn ja talven osalta. Muutama viikko sitten kiire ja tehtävämäärä yltyi jo sietokyvyn rajoille, jota nyt ajattelen enää kauhulla vain. Mikä siinä onkin, että kaikki tehtävät kasaantuvat aina samalle ajalle vaikka miten reipaasti niitä yrittäisi hoitaa? Kyse on usein juuri ryhmätöistä, joita ei voi tiettyä määrää enempää yksin edistää vaan ryhmätöihin tarvitaan luonnollisesti aina ne ryhmän kaikki jäsenet, jotka saattavat haluta tehdä tehtävää eri nopeuksilla ja motivaatiolla. Nämä työt varsinkin ovat vaatineet paljon aikaa ja hermoja eivätkä ole ainakaan helpottaneet syksyn urakkaa.

Nyt kuitenkin ollaan jo ainakin omasta mielestäni voiton puolella ja voi keskittyä enää vain tentteihin valmistautumiseen. Pienoisena ongelmana tässä on vain tällä hetkellä se, etten ole saanut yhtäkään kolmesta tenttikirjastani vielä lainattua koulun- enkä kunnankirjastosta. Varausjonoissa roikutaan ja tentit lähestyvät.. Toki kirjoja voi ostaa, mutta kalliiksi sekin tulee kun näille tuskin on tulevaisuudessa niin paljon sitten käyttöä. Onneksi koululla pitäisi olla yhdet lukuversiot, mutta jostain syystä ei yhtään huvittaisi siellä olla lukemassa. Olisin paljon mieluummin kotosalla glögikuppi kädessä tai sitten meidän lähikirjastossa vähän enemmän jouluisissa tunnelmissa. Ympäristöllä kun on suuri vaikutus motivaatioon ja oppimiseen. :)



No joo, tulipa jaariteltua paljon opiskeluista ja voin kertoa, että olisi vaikka mitä muutakin sanottavaa siitä! Kai se on niin, että siitä mitä tekee eniten voisi puhua koko ajan vain :D Eriasia on sitten kiinnostaako ketään kuunnella, heh..

Kuvissa näkyvä kalenteri on äitini antama Minni Hiiri -suklaakalenteri ja se onkin valloittanut sydämeni söpöydellään! Joka aamu hipsin sen luo etsimään uuden ruudun ja maistelen sisälläolevaa suklaata. Ne ovat ihan perusmaitosuklaata kaikki, verratuna Miikan Lindtin kalenteriin, mutta hyvää kuitenkin. Suklaakalenterissa ajatus on tärkein vaikka ehkä joku joulu voisi herkutella jollain kunnon suklaakalenterillakin! :)

Joko teillä on joulupuuhat täydessä tohinassa vai pitääkö vielä kiirettä koulu- tai työrintamalla? 


2 kommenttia:

  1. Jee, mekin saatiin äitiltä kalenterit ;) Mun Fazun suklaat maistuu kyllä vähän paremmalle, mut R:n muumikalenterissapa on ideaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, muumikalenteri! Joulukalenterissa ulkonäkö on ehkä tärkein vaikka kyllä se maku vahvana kakkosena tulee. Tai sitten jos saakin kaksi erilaista :D

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)