30. lokakuuta 2013

Hauvojen syyskuvailua ja pohdintaa


Aika menee nopeasti, pentu on ollut meillä jo neljä päivää! Hetki hetkeltä siihen alkaa tottua enemmän ja joka kerta pennun luoksetapsutus saa hymyn korviin asti. On se vaan mahtava veikko vaan niin on Rockykin!


Viime viikot ovat olleet aika hektisiä, mutta onneksi tämän viikon voi ottaa edes astetta rauhallisemmin. Ei ole koko ajan deadlineja puhaltamassa niskaan tai jatkuvaa sovittua menoa suuntaan ja toiseen. Tuntuu jotenkin, että syksyisin varsinkin ihmiset jotenkin ylibuukkaavat itsensä. Kaikille on järkyttävä kiire ja moni on todella stressaantunut koko ajan. Välillä sitä on itse lohduttamassa muita ja välillä taas itse kaipaa joltain rauhottavia sanoja kiireen keskelle. Omalla kohdallani olen huomannut, että on tärkeää löytää vapaita iltoja viikosta, jolloin voi edes hetkeksi olla ilman aikataulutusta. Silloin jos kalenteri huutaa täyttä aamusta iltaan pidemmän aikaa, en ole onnellinen, vaikka siihen sisältyisikin kivoja juttuja. Eihän niistä kerkeä nauttia edes, jos on aina tukka putkella suorittamassa seuraavaa.

Omaksi pelastuksekseni hyppää yleensä urheilu. Se on se, joka pitää pään kunnossa ja kropan elinvoimaisena. Urheilun vuoksi jaksan nousta aiemmin tai lähteä pimeään ja sateeseen ulkoilemaan. Tiedän kuinka hyvän olon siitä saa ja siksi lähes poikkeuksetta kykenen siihen ryhtymään. Nyt kuitenkin noin viikon verran, olen kärsinyt kurkkukivuista ja sitä kautta sitten hieman myös kipeydentunteesta. Luulin jo, että se hellittäisi, mutta aamuisin herätessäni muistuttelee se olemassaolostaan. Nämä ajat ovat vaikeita, kun en pääse urheilun kautta keräämään energiaa. Toivotaan kovin, että se tästä lähtisi pois ja pääsisin virkistämään itseäni! :)


Meillä olisi eilen ollut Krav Maga -treenit, mutta jouduin lopulta jättämään ne väliin mikä harmittaa kovin. Olo ei ollut niin vahva, että jaksaisin haastaa kehoni äärimmilleen. Toki jotkut kerran meillä jäävät hyvin kevyiksi ja tekniikkapainotteiseksi, ja semmoisen jaksaisinkin, mutta näistä treenikerroista ei voi ikinä tietää mitä on tulossa. Siksi en halunnut lähteä sinne toteamaan ettei hengitys kulje ja että kylmä hiki nousee otsalle. Stressinaihetta siinä aiheuttaa se, että meillä on tasokoe ensi viikolla ja näin ollen pääsen enää kerran treenaamaan ennen sitä. Tiedän, että tämä ensimmäisen tason koe on "helppo" ja että kaikki kurssilla käyneet yleensä sen läpäisevät, mutta kyllähän se jännittää kuitenkin aina hieman. Koe on koe, ei siitä mihinkään pääse! Toisaalta nyt kun näitä ajatuksia kirjoittelen ylös, selkeytyy ajatus omassa päässänikin. Terveys on kuitenkin aina ykkönen ja sitten vasta voi lähteä liikkumaan. Nyt voin tehdä kaikkeni parantuakseni ainakin melkein torstaiksi ja mennä uudella innolla sillon, eiköhän kaikki hyvin mene.


Tajusin muuten hetki sitten etten ole tänne vielä löpötellyt oikein joulujuttuja. :D Sitä on tullut odoteltua jo tovi, mutta ehkä olen sitten alitajuntaisesti jotenkin yrittää pysyä hiljaa asiasta ettei lähde ihan mopo käsistä. Joulu on ihan parasta ja tekisi mieli alkaa nyt jo fiilistelemään enemmänkin. Glögiä me ollaan jo juotu, mutta muuten ei olla vielä joululinjalla. Heh, mutta nyt vaikenen tästä vielä hetkeksi, koska tiedän että juttua on tiedossa lisää sitten marraskuun puolella! ;)

























Kuvituksena on meidän viime viikonlopun ulkoilulta kuvia, jolloin taidettiin olla ensimmäistä kertaa yhdessä Fasun kanssa aamukävelyllä. Halusin ottaa pojista kuvia lehtien keskellä, mutta se oli hieman hankalaa ohikulkijoiden keskeyttäessä. :D Fasu ei sitten malttanut oikein poseerata, tosin ei kai näin pieneltä sitä voi vielä vaatiakaan. Havunneulasilla oli hauska leikkiä, sen huomasin!

Mutta nyt hiljenen ja pistän tämän aamuksi julkaisuun. Pääsee sitten halukkaat lueskelemaan juttuja aamupalan ääressä! :)

10 kommenttia:

  1. Mä en kestä näitä kuvia, liian ihania! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi <3 Meidän pikkupojat. Just mietin yhtenä päivänä, että miten tässä kävi, että oon perheen ainoa tyttö! 1 vs. 3, höh :D

      Poista
  2. Voiei mikä pallero, en malta oottaa että nään livenä sit parin kuukauden päästä :) Kiva että tulee keskenäänkin toimeen hyvin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä se joulu tulee kuitenkin nopsaa! <3 Mä eka hetken mietin oisko mitenkään mahdollista ottaa Fasua mukaan Saksaan, mutta tajusin ettei sitä saa liikutella niiden rokotusten takia. Mälsää! Olisin muuten voinut napata pikkusintin messiin ;)

      Poista
  3. Voii mä en kestä, niiiin maailman suloisin että mun syrän ihan pakahtui!

    Pikaista paranemista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fasu on kyllä yksi sydäntensulattaja meillä kotonakin, se on niin hömelö! Kiitos, tänään on ollut onneksi jo lähes terve päivä, ehkä se tästä. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitti! Välillä pitää itsekin keskittyä ihan, että muistaa kohdella sitä koirana eikä leluna ;D

      Poista
  5. Oijoijoiii! Pökerryin juuri ihastuksesta tuon pienen nallekarhun takia! ♥
    Miten voi olla SÖPÖ!
    Meidän nuorimmainen koira on 1½-vuotias, mutta pentukuumetta meinaa pukata kun tuollaista ihanuutta katselee! ♥

    VastaaPoista
  6. Se on kyllä aika suloinen meidänkin mielestä <3 Eilen joku nainen kadulla kysyi kulkeeko se pattereilla :D Meidän lelukoira..

    VastaaPoista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)