24. huhtikuuta 2013

Ajatuksia kotimaasta ja täältä

Ciao!

Olen tässä hetken pohdiskellut Suomen ja Ruotsin välisiä eroja ja mitä itse koen Suomesta kaipaavani. Täällä on asiat niin samalla mallilla kuin Suomessa, mutta toisaalta löydän hurjan paljon eroja elämästäni mitä täällä tapahtuu ja siellä ei ja toisinpäin. Kai tässä välillä on hieman koti-ikävääkin kun tämmöisiä tulee pohdittua, mutta tyytyväisenä täällä kuitenkin ollaan ja elellään. Täällä on mun koti tällä hetkellä. :)





















Ensimmäinen ero on luonnollisesti perhe ja ystävät, ne tärkeimmät asiat. Olen onnellisessa asemassa siinä mielessä, että sain poikaystävän ja karvaturrin tänne mukaan. Niitä sitä olisi kai kuitenkin eniten kaivannut kun tulee Suomessa eniten aikaa yhdessä vietettyäkin. Muuten kuitenkin perhe on hajaantuneena kahteen maahan eikä kumpikaan niistä ole tämä. Onneksi puhelin ja skype on keksitty! Ystävät, ne pitkäaikaiset semmoisetkin, ovat Suomessa odottelemassa paluuta. Osan niistä olen innossani vastaanottanut vieraaksi, mutta kaikki eivät ole monista syistä johtuen päässeet vierailulle. Osan näkemisestä on jo neljä kuukautta! Jännä ja kiva huomata, kuinka jutut jatkuu kuitenkin aina samoina, ihan sama kuinka usein näkeekään.

Tutut ympäristöt ovat yksi seikka jota usein muistelen täällä pyöriessäni. Voin sanoa tuntevani Göteborgin jo hyvin, mutta ei tämän tuntemukseni yllä millään tasolla kotikaupungin tuntemuksen tasolle, jossa muistan aikalailla puiden paikat talojen kulmia myöten. Kuukaudet eivät ole verrattavissa vuosiin ja siksi niitä kotiseudun maisemia ja paikkoja muisteleekin lämmöllä. En malta odottaa että pääsen tutuille koirapoluille, pyöräilemään lähiympäristössä ja käymään tutussa kauppakeskuksessa. Semmoista ei tule ikinä ajateltua Suomessa asuessa, kaikki on vaan niin arkista ja tavallista. Voi juku!


Vaikka pärjään hyvin arkielämässä ruotsinkielen taidollani, ei se ole sama asia kuin äidinkieltä puhuisi (ei edes lähelläkään ;D). Suomessa on vaan niin helppoa marssia kauppaan ja sanoa mitään ajattelematta mitä haluaa ja kysellä missäs ne vehnäjauhot olikaan. Ei tarvitse pohtia mikä sana oli mikä ja tarkoittaako tämä nyt juuri sitä oikeaa. Kuinka helppoa se voikaan olla. Tai ravintolassa, postissa, bussissa, koulussa. Wou! Täällä tulee päivittäin puhuttua kolmea kieltä ja onhan siihen kieltämättä aika tottunut. Koulussa pääsee viipottamaan englanninkieliseltä tunnilta ruotsinkieliselle ja miettiä välillä ihmeissään että mitä ihmettä sitä tulee mongerrettua. Tai yhteiskeittiössä kun aloittaa juttelun uuden naapurin kanssa englanniksi, jatkaa ranskaksi (kyseessä on marokkolainen) ja kysyessäni hänen ruotsinkielen taitoja jatkettiinkin ruotsiksi. Jepjep..

Toisaalta jos taas mietin mitä täällä on Suomeen verrattuna, nousee esille juuri päivien monipuolisuus ja jatkuvat uudet kokemukset. Joka ikinen päivä opin jotain uutta, oli se sitten sana, katu tai ratikkapysäkki. Kehitys on jatkuvaa ja varmasti jatkuisi vielä puolta vuottakin pidempään. Vaikka olen kehittänyt turvallisuushakuisena ihmisenä itselleni rutiineja, ei ne ole kuitenkaan yhtä vahvoja kuin Suomessa vaan kaikkea jännää tapahtuu päivittäin. Ruotsissa on myös monikulttuurisuus paljon vahvemmin verrattuna kotimaahan, joten ehkä täällä tulee opittua myös uusia asioita sitä kautta. 

Paljon on asioita mielessä, mutta Suomessa olevia asioita yhdistää jotenkin tuttu ja turvallisuus, rutiinit ja läheiset. Ne on niitä asioita, joita on vaikeampi ulkomailla saavuttaa. En tiedä voisinko itse täysin niitä ikinä löytääkään, mutta onneksi sitä ei tarvitse edes miettiä. Mehän kuitenkin olemme täältä palaamassa koti-Suomeen takaisin.

Länsi-Ruotsi on ihanaa aluetta, kaunista ja täällä on ystävällistä porukkaa. Göteborg on paikka, jossa voisin oikeasti asua, jopa loppuelämän halutessani. Tämä kaupunki on kaikkea, mitä oikeastaan kaipaan kaupungilta. Mikään ei kuitenkaan voita omassa pienessä mielessäni Suomea, ja siksi sinne mielelläni palaankin kesäkuussa. Se on oma kotini, se paikka jossa tunnen olevan kokonaisimmillani <3

2 kommenttia:

  1. Minä tiedän yhden ison eron: tytär on Ruotsissa ja äiti Suomessa. Onneksi tulee kesä ja kummatkin ovat Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vika kuukausi lähtee jo pian käyntiin :) Voisitko järjestää niin, että kun palataan siellä olisi jo täysi kesä?

      Poista

Jätähän viestiä käynnistäsi :)