27. marraskuuta 2015

Time to take a break

Moikka! Viime kerrasta onkin aikaa, taisi tulla ihan kokonaan postaamaton kuukausi väliin ja aika monta päivää sen päälle. Kynnys palata blogin pariin on aina suurempi ja lopulta sitä huomaa lykkäävänsä asiaa aina vaan. Ennen oli tapana päivitellä useastikin, mutta sitten kun se vähän jää niin tulos on tämä. Kuitenkin halusin tulla muutamia juttuja kertomaan ja samalla ilmoitella, että blogi jää nyt ihan virallisestikin määrittelemättömälle tauolle. Huomaan ettei sille ole nyt tässä elämäntilanteessa aikaa ja intoa niin katsotaan vähän myöhemmin josko tilanne muuttuisi :) 

Voisihan sitä kertoa kuitenkin edes jotain viime viikoista! Olen saanut edistettyä gradua oikein hyvin ja ensi viikon jälkeen on kaikki haastattelut pulkassa. Niitä on ollut tosi antoisaa tehdä, mutta koko prosessi haastattelujen sopimisesta itse haastatteluihin ja lopulta litterointiin eli aukikirjoittamiseen on kyllä yllättävän työlästä ja aikaavievää. Nyt ollaan jo voiton puolella mutta vielä saa ahertaa sen eteen. Sitten onkin aika laittaa teoriaosaa vielä paremmin kuntoon ja lopulta tehdä analyysia ja yhteenvetoa. Kuulostaa helpolta näin sanottuna, mutta sitä se ei ihan taida olla.


Treenit ovat rullaileet myös todella hyvin tänä syksynä. Olen ollut ihan olemattoman vähän kipeänä jonka vuoksi olenkin pystynyt treenaamaan yllättävän kovaa monen monta viikkoa ja kehonhuollostakin on pidetty huolta. Huomaan selkeän eron muutaman vuoden takaiseen jatkuvaan flunssailuun versus tämänhetkiseen terveyteeni. On tosi ihana olla ja elää kun ei koko ajan tule kipeäksi. Tällä samaisella sekunnilla olen kyllä itse asiassa pitkästä aikaa hieman flunssainen, mutta tämäkään tauti ei ole kunnolla iskenyt päälle vaan olen onnistunut lieventämään sitä koko ajan. 

Eilen oli jännittävä ilta. Menin suorittamaan Krav Maga -salilleni P2-tasokoetta ja kovan työskentelyn jälkeen se meni läpi!!! Vaikka olo oli puolikuntoinen (ja ehkä vähän uhmasinkin omaa terveyttäni) selvisisin kokeesta fyysisesti yllättävän hyvin eikä flunssainen olotila vienyt kaikkea terää. Tänään on siis hyvä fiilis vaikkakin nokka on aika tukossa ja keho hieman väsähtänyt. 

Loppuvuoteen mahtuu vielä arkiaherruksen lisäksi yksi matka. Lähdetään nimittäin Thaimaahaan taas, mutta tällä kertaa Miikan kanssa. Ensimmäinen etelänkohde meille yhdessä vaikka vuosia tuleekin huomenna jo neljä täyteen. Odotan jo innolla lämpöä, aurinkoa ja kiireettömyyttä yhdessä. 

Näiden sanojen myötä haluankin kertoa, että blogi hiljenee ainakin joksikin aikaa. Tänne saa toki jättää kommenttia sillä lueskelen edelleen Bloggerin kautta muita blogeja niin sitä kautta tulee avattua tätä päivittäin. 

Mukavaa joulunodotusta ja rauhallista loppuvuotta kaikille! 

21. syyskuuta 2015

Gradua ja kuulumisia


Heippa! Sitä elellään taas jo maanantaita ja syksy on päässyt kunnolla käyntiin. Blogi on pyörinyt mielessä, mutta sormet ovat naputtaneet ihan muita juttuja kuin blogikirjoituksia. Välillä sitä keksii aiheita mistä kirjoitella, mutta tunnit lipeävät käsistä ihan muuhun suuntaan. Semmoista se elämä taitaa olla :) Kaikkea ei ehdi eikä tarvitse tehdä ja pitää miettiä mihin aikansa priorisoi. 

Aloitin aamun käymällä läpi sähköpostin ja tutustumalla "erittäin mielenkiintoiseen" RefWorks- viitteidenhallintaohjelmaan. Ou jea! Näin gradun ollessa jo ihan mukavasti käynnissä täyttyy arki osittain siihen liittyvillä näperryksillä. Kurssikaverini vinkkasi RefWorksistä ja kehui samalla käteväksi ohjelmaksi, joten olihan se pakko istahtaa alas ja katsoa mitä asia koskee. 20 minuuttia opastusvideota tuntui todella pitkältä ainakin näin maanantaiaamuun, mutta pienellä sinnittelyllä (ja välillä vähän Instagrammia selaten) selvisin tuskasta. Video oli kyllä oikeasti ihan hyvä ja erittäin selkeä. Ohjelma tulee varmasti tarpeeseen ja oli hyvä katsoa ohjevideon kautta sen toimivuus ettei joudu alkaa ihmetellä yksinään kaikkea. 


Monia ei välttämättä gradu niin kiinnostakaan, mutta kun se on itselläni nyt ehkäpä se ajankohtaisin aihe niin voihan siitä muutaman sanan sanoa. Pro gradu -työ kuuluu siis kasvatustieteiden maisterin tutkintooni ja on tällä hetkellä viimeinen (mahdollisen harjoittelun/hyväksiluvun lisäksi) jäljellä oleva opinnäyte kouluuni. Aloitin graduni nyt syksyllä 2015 ja tavoitteena olisi saada se valmiiksi 2016 kesään mennessä. Tämä oli siis vahva aikomukseni pitkään, mutta ohjaajamme osasi pistää kyllä luun hyvin kurkkuun haaveilijoilta jo ensimmäisessä tapaamisessa. Jotta pysyisi aikataulussa, tulisi mahdolliset haastattelut toteuttaa jo marraskuun aikana. Hui. Sen lisäksi yllätyksenä tuli, että työn viimeinen jättö oli muistaakseni jo huhtitoukokuun vaiheessa eikä vasta toukokuun lopussa kuten luulin. Tätä ennen tulisi työ olla jätetty ohjaajajalle niin, että ohjaajan lukemisen jälkeen jäisi vielä noin kuukausi aikaa hioa työtä ennen lopullista jättöä. Laskekaapa siitä, että millon se alustavasti täysin valmis työ pitäisi oikein palauttaa!! 

Jos vuosi kuulostaa ajatuksen tasolla pitkältä ajalta on se käytännössä yksi hujaus tämmöisen työn parissa. Kylmä hiki nousee kun alkaa ihan ajattelemaan. Olenkin nyt ottanut asenteen, että teen niin paljon kuin vaan pystyn ja tähtään kevään jättöön, mutta annan myös tilaa mahdollisille muutoksille. En halua olla ehdoton palautukselle näin ison työn ollessa kyseessä vaan toimin lopulta sen mukaan mikä tunuu fiksuimmalta. Pyrin jättämään graduni keväällä, mutta lopullinen päätös varmentuu vasta hetki ennen palautusaikaa. 


Muuten arki rullaa työn, perusaskareiden ja urheilun parissa. Viikon kestänyt flunssanpoikanen on rajoittanut viimeisintä, mutta kuitenkin olen päässyt ulkoilemaan suhteellisen hyvin. Mieli on virkeä vaikka illat pimenevät jo entistä aikaisemmin. Itse asiassa lähdemmekin kylmyyttä ja pimeyttä karkuun lauantaina Kroatiaan! Tiedossa on viikko purjehdusta auringon alla :) Tämä työllistää itseäni käytännössä erittäin paljon rästitehtävien ja kirimisen kautta, mutta eiköhän sieltä sitä energiaakin saa ihan tarpeeksi. Jaksaa tehdä täysillä tämän viikon ennen lomaa ja toisaalta taas jatkaa sitten täysillä loman jälkeen. 

Olen postaillut niin huonosti viime kuukausina, etten tiedä onko langan päässä enää ketään mutta jättäkäähän edes jotain kommenttia jos tänne eksytte! :) 

Ihanaa viikkoa kaikille! 

28. elokuuta 2015

Fluffy friends

Perjantaiii, perjantaiiii. Sen kunniaksi tulin laittamaan muutamat koirakuvat esille! Nämä kuvat otin muutama viikko sitten ollessamme Miikan isovanhempien luona. Pojat ovat aina ihan innoissaan päästessään juoksentelemaan vapaana. Kävihän siinä tietysti yksi sydämentykytyshetkikin kun Rocky päätti kadota hetki ennen meidän lähtöä. Noin tunnin (tai siltä se ainakin tuntui) etsinnän jälkeen Rocky löytyi suljetun oven takaa vanhasta navetasta. Miikan paappa oli käynyt siellä ihan nopeasti vaan hakemassa laatikoita ja nokkela koirapoika oli päättänyt livahtaa sisään. Onneksi se löytyi sieltä kuitenkin. Tulipahan ratsattua tilusten reunat, ranta ja tie moneen otteseen.



Tänään on sateinen päivä, mutta saatiinpa sitä aurinkoakin viime viikkoina onneksi. Huomenna pääsemme mukaan kesän viimeisiin häihin omalta osaltamme ja nyt kovasti odottelen mitä tuleman pitää. Toivottavasti morsiuspari saisi nauttia kauniista auringonpaisteesta ukkosrintaman sijaan. Se jää sitten nähtäväksi vaikka eihän se keli juhlia pilaa! :)

Oikein mukavaa viikonlopunodotusta ja kohta alkavaa viikonloppua kaikille. Menipä tämäkin viikko taas aika nopeasti. Ensi viikon alkaakin sitten graduseminaari ja tänä sunnuntaina saan siskon takaisin Suomeen. Paljon kaikkea jännää liikkeellä. Terkkuja koirapojilta! 

21. elokuuta 2015

Stressipeikko

Kulunut kesä on ollut tapahtumantäyteinen. Olen päässyt mukaan moniin tärkeisiin ja isoihin juhliin ja työskennellyt osa-aikaisesti kesän läpi. Tämä kesä on kaikessa hulluudessaan ollut todella kiireinen, kuitenkin monessa määrin positiivisella tavalla. Nyt meidän elellessä loppukesää, on ilmiselvää että kaikki tahot alkavat pistämään pökköä pesään. Odotukset siitä mitä pitäisi tehdä kasvavat. Molemmat työpaikat odottavat paljon ja koko ajan enemmän, samoin kuin edessä oleva gradupuristus. 

Muutama päivä on kulunut aikamoisissa stressitunteissa pyörien. Miksi koko ajan tapahtuu kaikkea? Pitääkö kaikkeen osallistua? Mitä jos en jaksakaan? Hyvinä hetkinä odotan innolla tulevia päiviä kun taas huonoina hetkinä haluaisin vaan hautautua peittojen alla ja nostaa kädet pystyyn. Samalla haluaisin sanoa kaikille, ettei aina tarvitsisi odottaa minulta niin paljon. En ole koko ajan tavoitettavissa, en pysty selvittämään kaikkea reaaliaikaisesti enkä voi jakaantua kaikkialle joka sekunti. Tarvitsen aikaa myös itselleni ja rauhallisuudelle.

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen perehtynyt lisää gradualueeseen ja pyrkinyt ymmärtämään aihetta enemmän. Tuntuu kuitenkin, että olen edelleen ihan alkupisteessä vielä ja niinhän sitä oikeasti onkin. Hiljalleen kuitenkin hommat etenee. Tiedän kuitenkin, että seuraavan viikon alkaessa alkaa taas ahdistus hiipiä ja alan miettiä mihin kaikkeen rahkeet riittää. Tästä olenkin puhunut muutaman ystäväni kanssa ja pohtinut sitä kuinka kuormittavaksi arkensa edes kannattaa tehdä ja milloin tulisi ymmärtää rakenteelliset ongelmat. 

Mieleni on kuitenkin ainakin tällä hetkellä suhteellisen positiivinen ja uskon pian selättäväni tämän stressipeikon koskien kaikkia vaatimuksia ja odotuksia. Pian saan luotua selkeitä rutiineja päiviin ja hommat etenevät toivottavasti halutunlaisesti. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ja miettiä miksi tekee kaikkea sitä mitä tekee ja voisiko joskus tehdä vähän vähemmän. 

Näiden ajatusten saattelemana haluan kuitenkin toivottaa mukavaa viikonloppua. Me lähdetään (taas) yksiin juhliin tällä kertaa Tallinnaan ja alan jo innostua lähdöstä. Kunhan vielä jaksaisi pakata ja laittaa kodin taas lähtökuntoon taas kerran. Pala kerrallaan rakentunee tämäkin syksy taas!

11. elokuuta 2015

Gradu

Japadau. Nyt on se päivä! Tänään aloitin gradun. Tunti ahkeraa työskentelyä takana ja nyt jo tuli nälkä :D Pikkuhiljaa pienin askelin alan kuitenkin tutustumaan aihealueeseen ja lähdemateriaaliin. Tämän kuukauden viimeinen päivä alkaa graduseminaari, joka kestää kohdallani ainakin ensi kevään loppuun. Katsotaan mitä tästä matkasta tulee, mutta toivotaan samalla että homma etenee toivotunlaisesti. Itse tutkimuksenteosta en ole ikinä ollut niin kovin kiinnostunut, mutta ehkäpä aihe vie mukanaan. We'll see :) 


Joten toivottakaapa onnea tähän viimeiseen isoon rutistukseen yliopiston saralta. Ei tule varmasti olemaan helppoa ja kepeää, mutta sinnikyys, päämäärätietoisuus ja ahkeruus tulee olemaan nyt kullanarvoisia asioita. Ehkäpä myös pari lomaa ennen vuodenvaihdetta tekevät myös asiansa eli niiden vuoksi jaksaa painaa. Nyt vielä hetki lähteiden hakua ja sitten ansaitulle lounaalle! 

2. elokuuta 2015

Auringonlasku merellä


 

Tämän viikonlopun piti olla semmoinen rauhallinen ennen tulevia tapahtumia täynnä olevia viikonloppuja. Jotenkin pikkuhiljaa sitä alkoi kuitenkin kasaantumaan kaikenlaista hauskaa ja lopulta tämä sunnuntai on kulunut pitkälti eilisen touhuja muistellessa ja muutenkin vain leväten. Vietin eilisen melkein kokonaan ulkosalla. Aamulla kävin pitkästä aikaa pelaamassa par 3 -kentän äidin kanssa ja päivällä oltiin parintunnin metsäkävelyllä koirakavereiden kanssa. Siinä samalla tyypit sai idean lähteä Suomenlinnaan kahville isolla moottoroidulla kumiveneellä! Aika randomyllätys näin lauantai-iltapäivänä. Toinen koirakavereistani on siis purjehdusvalmentaja ja näin ollen tämä mahdollistui.



Pienen harkinnan jälkeen päätin lopulta lähteä mukaan ja niin sitä huristeltiin sitten pitkin Espoon ja Helsingin rannikkoa aina Suomenlinnaan asti. Kylmää kyytiä oli meno kyllä, mutta auringonlasku merellä on aika huikea. Ehdottomasti kokemuksen arvoinen reissu siis. Illalla (yöllä) pistin kalasopan vielä porisemaan ja ruokin kisaamasta tulleen miekkosen. Sitten oli hyvä simahtaa kuin saunalyhty. 

Huomenna jatkuu taas arki, mutta kelpaa ainakin muistella viikonloppua hymyssä suin :)

29. heinäkuuta 2015

Purjehdusta ja turhautumista

Moikka! Eikös olekin nokkela otsikko. Miten ihmeessä purjehtiminen ja turhautuminen liittyvät yhteen? No tällä kertaa eivät mitenkään, mutta tosiaan tulin jakamaan vähän purjehduskokemuksia sekä kertomaan kuinka turhauttaa päällä oleva nuha ja liikkumattomuus. 


Lähdettiin viime viikon perjantaina suoraan töistä lentävällä lähdöllä purjehtimaan Turun saaristoon. Tarkoituksena oli siirtää yksi purjevene Nauvosta Turun keskustan lähistölle. Jotta tällä suhteellisen lyhyellä matkalla saisi nauttia ihan itse purjehduksestakin niin lähdettiin aivan päinvastaiseen suuntaan kohti Nötön saarta toiseksi yöksi ja purjehdittiin sieltä sitten Turkuun. Molempina päivinä matka-aika oli jotain kuuden tunnin luokkaa ja se tuntui kyllä aika pitkältä ja raskaalta näin amatöörille. Hyvällä tapaa kuitenkin, koska olihan se hauskaa :) 

Aiemmin olen päässyt mukaan enemmän huvipurjehduksille, jolloin oma kosketukseni itse purjehdukseen on jäänyt ihan minimaaliseksi. Nyt olin (mielestäni) osa miehistöä ja kaikki kolme tekivät kunnolla hommia. Toki en osannut tehdä lähtökohtaisesti mitään vaan toimin täysin ohjeiden mukaan. Ilmeisesti taisi mennä ihan hyvin kuitenkin ja koin oppivani tosi paljon. Samalla opin lisää tuulesta ja sen vaikutuksesta purjehdukseen. Toisaalta huomasin myös kuinka pihalla olen oikeasti suurinpiirtein kaikesta mikä lajiin liittyy. Ei ole helppoa tosiaan, mutta kiehtovaa ja odotankin jo seuraavaa kertaa.




Miikka lähti tänään aamulla töihin ja sieltä suoraan takaisin Turkuun, missä alkaa huomenna kolmen päivän kilpailut. Täällä ollaan siis kotosalla ihan yksin koirien kanssa ihmettelemässä maailmanmenoa. Mitä tulee turhautumiseen niin sitä aiheuttaa tällä hetkellä flunssa. Viime keskiviikosta lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän kipeä ilman lämpöä. Purjehtiessa sitä ei niin miettinyt ja työpäivätkin sujuivat hyvin (jatkuvasti niistäen..), mutta nyt loppuviikon näyttäessä rennommalta harmittaa etten pääse salille! 


Kesällä muutenkin tulee oltua niin paljon muualla liikkeellä, että tuntuu välillä tyhmältä maksaa salista. Se on kuitenkin niin kiva harrastus etten halua laittaa kesäksikään tauolle. Nyt olisi vaan hyvin aikaa tulevien päivien aikana mennä jos tämä pirun flunssa häviäisi!! Onneksi olo on kuitenkin ollut ihan hyvä muuten lähes koko ajan, joten en ole joutunut sängynpohjalle. Se vasta turhauttaisikin. Eiköhän tämä tästä pian lähde toivottavasti. 



Tänään pääsen vihdoin poimimaan mansikoita äidin kanssa. Asiasta on puhuttu nimittäin jo monta viikkoa ja nyt sitten mennään keräämään aimo annos herkkupalloja. Mansikat on niiin hyviä, että syön niitä varmaan siihen saakka että mahaa koskee. Fiksu pakastaisi niitä samalla myös paljon. 

Aurinkoista keskiviikkoa!